Jyväskylän ruotsinkielisen koulun rehtorin puoliso ei viitsinyt opiskella ruotsia lukiossa. Sitten vastaan tuli suomenruotsalainen rakkaus.
Jyväskylän ruotsinkielisen yhtenäiskoulun eli Kuokkala svenska skolan rehtori Gun-Britt Lindberg-Juutilainen on arjessaan kahden kielen käyttäjä. Se on tuonut elämään rikkautta, yllätyksellisiä hienoja tilanteita ja myös itsetuntopohdintaa. Hän muutti Jyväskylään opiskelemaan liikuntatieteelliseen vuonna 1989. Siitä on nyt yli 37 vuotta.
– Olin yllättynyt siitä, että opiskelujeni aikana ajattelin, ettei minusta ole suomenkieliseksi opettajaksi suomenkieliseen kouluun. Että ei minulla ole riittävän hyvää kielitaitoa.
Lindberg-Juutilainen kasvoi ja kävi koulut Loviisassa ruotsinkielisessä ympäristössä. Jyväskylässä kielitaidon kanssa oli hypättävä syvään päätyyn, sillä opinnot olivat suomeksi.
Hän toteaa, että suomenkielinen identiteetti kasvoi vasta viiden vuoden yliopisto-opintojen jälkeen.
– Pitää uskaltaa heittäytyä. Sitten löytää itsensä erilaisista paikoista. Ja kun tekee työnsä hyvin, niin vuoden päästä huomaakin, että on pärjännyt ja kielen käyttäminenkin rentoutuu. Sitä ei enää jännitä. Oma elämänasenne ratkaisee.
Suomenkielisen aviomiehensä Gun-Britt Lindberg-Juutilainen tapasi Jyväskylässä. Lasten syntymä toi suurta iloa myös kielellisesti.
– Kotikielinä meillä ovat olleet suomi ja ruotsi. Kun lapseni syntyivät, niin koin, miten suuri onni oli se, että sain jälleen kytköksen äidinkieleeni heidän kauttaan. Sain höpöttää kotona ruotsiksi.
Ja niin hän saa yhä, nyt jo aikuisten lastensa kanssa.
Kielestä puhuttiin heti suhteen alkumetreillä. Pari kohtasi työpaikalla.
– Hän kysyi, enkö osaa kunnolla suomea. No en osaa, vastasin.
Lindberg-Juutilainen antaa sen verran armoa, että ymmärsi hänelle esitetyn kysymyksen olleen huumorilla sanottua.
Kun lapseni syntyivät, sain jälleen kytköksen äidinkieleeni heidän kauttaan.
Gun-Britt Lindberg-Juutilainen
– Varmaankin.
Keskustelu jatkui kuitenkin myöhemmin. Elämänmittaisesti. Suomeksi. Puoliso oli perustellut myöhemmissä repliikeissä kielikysymystään myös siten, että eivät ”tikkakoskelaiset osaa ruotsia”. Lausahdus kumpusi siitä, etteivät ruotsin opinnot olleet lukiossa maistuneet.
No, malliesimerkki, että kielitaitoon kannattaa panostaa, kun koskaan ei tiedä, missä sitä tarvitsee. Tai minkäkielinen rakkaus odottaa kulman takana.
Suomen kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta, varsinkaan suomenruotsalaisuutta, eivät äidinkielenään suomea puhuvat tunnista helposti kovinkaan syvältä. Syykin lienee selvä: kieliryhmään ei suurimmalla osalla ole yhteyttä. Mutta sama toimii myös toisinpäin.
Tämän ja kahden kielen taitamisen edut Gun-Britt Lindberg-Juutilainen näkee omissa lapsissaan. Myös se, etteivät monimuotoista suomenruotsalaisuutta tunnista edes suomenruotsalaiset, tuli vastaan hänen tyttärelleen tämän opiskellessa Vaasassa.
– Vaasalaiset olivat sanoneet, etteivät voi ymmärtää, kun hän on niin taitava suomen kielessä. Että miten voit olla suomenruotsalainen, kun osaat noin hyvin suomea.
– Poikani oli Kajaanissa armeijassa sinne tulleelle pohjanmaalaiselle ruotsinkieliselle pojalle tulkkina.
Samanlainen käytäntö on jatkunut.
– Bisnesmaailmassa hän saa ruotsinkielisten asiakkaiden asiat.
Pohjanmaalla Lindberg-Juutilaisen tyttärelle on ohjattu sairaalan potilaita, jotka eivät osaa suomea. Voi vain kuvitella, kuinka valtavan myönteinen tunnelataus se on potilaille, joita on voinut jännittää joutua hoitoon suomenkieliseen ympäristöön ja sitten asioita onkin hoitamassa ruotsinkielinen.
– Ihania tilanteita, Lindberg-Juutilainen sanoo.
Ruotsinkielisen koulun rehtorina Gun-Britt Lindberg-Juutilainen on kielellisestikin ihannetyössä.
– Eniten sitä on kotonaan siinä kielessä, jossa omat juuret ovat. Ei siitä koskaan pääse pois mihinkään. Koulussa rikastutamme täällä sitä identiteettiä, ja lapsista tulee kaksikielisiä. He saavat perustan elämälleen ruotsiksi ja suomeksi.
– Kun oppilaat lähtevät meiltä yhdeksännen luokan jälkeen pois, niin suurin osa heistä menee suomenkieliseen lukioon. Jokunen perhe on muuttanut Etelä-Suomeen ja lapsi on sitten jatkanut ruotsinkielisessä lukiossa. Myös englanninkieliseen IB-lukioon jatkaa osa.
Lindberg-Juutilaisen mukaan jotkut kokevat ruotsin kielen taitonsa ja identiteettinsä niin paljon vahvemmaksi, että kokevat helpommaksi opiskella englanniksi kuin suomeksi.
Lindberg-Juutilainen sanoo, että puolikielisyyttä ei oppilaissa ole.
– Opinpolku oppilailla on hieno.
Ylipäätään kielitaidon käyttämiseen Gun-Britt Lindberg-Juutilainen sanoo vanhan totuuden.
– Kieli on kommunikointia. Ei kielitaidon tarvitse olla täydellistä, vaan siivet kantavat.
Tämä näkyy myös perheen koiran kanssa.
– Komennan sitä ruotsiksi.
Kun emäntä saapuu kotiin, jackrussellinterrieri haukkuu kovaa, mutta muutama napakka sana ruotsiksi tuo hiljaisuuden.
6.11. vietetään ruotsalaisuuden päivää.