Kolumni
Olen käynyt Vihtavuoren koulua kohta yhdeksän vuotta, myös koulun esikoulun. Yläkoulu tuli jo eskarissa tutuksi, kun kävelimme syömään ruokalaan yläkoulun puolelle.
Monia muutoksia ja uudistuksia on tapahtunut vuosien varrella, viimeisimpänä nyt uuden koulun valmistuminen. Saimme uusien opetustilojen lisäksi uuden kirjaston kaikkien käyttöön, upean liikuntahallin ja kuntosalin sekä muita tiloja.
Uuden koulun sisäilma on ehdottomasti parempi kuin vanhassa koulurakennuksessa. Homeen leviämisen estämiseksi uuteen kouluun kaikki vanhat tavarat joko laitettiin pois kierrätykseen tai hävitettiin ja tilalle ostettiin uudet välineet. Oli todella kiva saapua uuteen kouluun ja todeta että ”no oho, nyt on kyllä todella freesiä kamaa”. Kaikki lattiasta kattoon oli uutta, ja jokainen tavara niiden välillä.
Tilaa uudessa koulussa riittää. Yhteisessä tilassa opinportailla voi viettää aikaa välituntisin ja jutella kavereiden kanssa tai tehdä tehtäviä. Sellaista tilaa ei vanhassa koulussa ollut.
Joskus on ahdasta, kun monella luokalla on saman käytävän varrella tunti samaan aikaan. Silloin pakkaudutaan samaan aikaan samalle käytävälle. Joko oppilaita on liikaa tai käytävä on liian kapea.
Olisi kiva, jos niin sanotulla kieltenkäytävällä olisi muutama kapea penkki lisää niin, että tunnin alkamista odotellessa ei tarvitsisi seisoskella käytävällä tumput suorina tai istua lattialla. Muutoinkin olisi kiva jos saataisiin vielä oppilaiden käyttöön muutamia tuolirykelmiä, joissa voisi istuskella tuntien välillä.
Iso hieno uudistus on se, että käytävillä ei saa enää kävellä kengät jalassa. Vanhassa koulussa käveltiin aina kengät jalassa. Kengät otettiin vain joihinkin tiettyihin luokkiin sisälle mennessä pois. Tällöin sukat saattoivat kastua. Nykyään kaikki oppilaat, sekä opettajat ja muu koulun henkilökunta, jättävät kenkänsä niille varatuille paikoille.
Uusi koulu on tuonut mukanaan monta hyvää puolta, kuten kirjaston. Vihtavuoressa oli aikoinaan pieni kirjasto, mutta se päätettiin sulkea vuonna 2014. Tämä oli harmillista, koska innostuin lukemisesta toden teolla noin kymmenvuotiaana, pian kirjaston sulkemisen jälkeen. Onneksi saimme kirjastomme takaisin, vaikkakin vähän pienemmässä muodossa.
Uusi koulu on arkkitehtuuriltaan liian moderni omaan makuuni. Vanhassa koulurakennuksessa niin yläasteen kuin ala-asteenkin rakennuksissa on oma hohtonsa ja omat tarinansa. Se erottaa uuden koulumme vanhoista ja tutuista koulurakennuksista, joissa oli oma tunnelmansa. Mutta uuden koulun seikkailut ovatkin vasta alkamassa. Tunne omasta koulusta saapuu pikkuhiljaa ja huomaamatta jokaisen koulua käyvän oppilaan sisimpään.
Julia Tanskanen tutustui työelämään Suur-Jyväskylän Lehdessä ja Keskisuomalaisessa lokakuun lopussa.
