Vaikka korona esti kirkkokäynnin ja muut juhlallisuudet, Susanne ja Mikko Kohonen sanoivat toisilleen “tahdon” reilut kaksi viikkoa sitten. Isommat juhlallisuudet järjestetään syksymmällä, mutta tunteikkaita hetkiä koettiin jo maistraatissa.
Susannen nimi vaihtui Ojaniemestä Kohoseen, minkä takia paperien pyörittelyä on riittänyt. Muuten avioituminen ei kaksikon mukaan ole tuonut suuria mullistuksia tai muutenkaan muuttanut omalla painollaan rullaavaa arkea.
Kaksikon arjen suuremmat muutokset johtuvat muista syistä: Mikon pitkä salibandyura päättyi viime vuonna ja Susanne vaihtoi täksi kaudeksi Porin Pesäkarhuista Jyväskylän Kirittäriin. Näin ollen leijonanosa vapaa-ajasta ei kulu enää matkustamiseen.
– Meillä on vihdoin pysyvä majapaikka, missä vietämme aikaa enemmän kuin koskaan ennen. Kirittäret oli seurana helppo valinta, sillä itsellenikin oli ensisijainen juttu, että saa pelata Jyväskylässä, Susanne iloitsee.
Nyt molemmat ovat enemmän kiinni tavallisena pidetyssä arjessa, jossa päivät ollaan töissä ja illalla ollaan kotona.
– Arki tuntuu olevan normaalimpaa ja tasapainoisempaa, minkä takia on tuntunut siltä kuin olisi koko ajan vapaalla. On ollut ihanaa olla salibandyeläkeläinen, Mikko summaa.
Meillä on vihdoin pysyvä majapaikka, missä vietämme aikaa enemmän kuin koskaan ennen.
Susanne Kohonen
Arjen helpottuminen tarkoitti myös tunteikkaita jäähyväisiä, sillä Susanne ehti edustaa Porin Pesäkarhuja 11 kauden ajan. Niiden vuosien aikana Pesäkarhut voitti neljä SM-hopeaa ja viisi SM-pronssia.
Henkilökohtaisella tasollakin Susanne keräsi kunniaa, sillä hänet valittiin Vuoden pesäpalloilijaksi vuonna 2017. Hallitsevassa mestarijoukkueessa pelaaminen tarjoaa Susannelle erinomaisen mahdollisuuden ensimmäisiin mestaruusjuhliin.
Superpesiksen runkosarja alkaa tasan kolmen viikon kuluttua. Susannelle runkosarjan ennalta mielenkiintoisimmat ottelut pelataan 4.8. ja 20.8.
– Emma Körkkö avasi kalenterin ja heti ensimmäisenä kysyin, että milloin on pelit Poria vastaan. Harmi, että pelejä pitää odottaa niin kauan, Susanne pohtii.
Pesäpallokärpänen on päässyt puraisemaan myös Mikkoa, vaikka miehen omien puheiden mukaan laji ei aiemmin kiinnostanut ollenkaan muista pallopeleistä eroavan luonteensa vuoksi. Susannen avustuksella Mikko on päässyt paremmin peliin kiinni ja innoittajan pelaajatyypistä lähteekin terävä luonnehdinta: Kirittäret vahvistuu sveitsiläisellä linkkuveitsellä, joka taipuu moneen.
– Olen monipuolinen pelaaja joka pystyy pelaamaan monessa eri roolissa, Susanne komppaa.
Vaikka oma peliura loppui, Mikko ei ole irtautunut salibandysta. Mies seuraa lajia edelleen innokkaasti ja on mukana Salibandyliiton hallituksessa.
– Eniten olen tällä hetkellä salibandy-fani. Hallituksessa saan tällä hetkellä tehdä jotain hyvää lajin eteen. Pyrimme tällä hetkellä varmistamaan, etteivät poikkeusolot toisi pysyviä vaikutuksia seuroille, Mikko toteaa.
Mahdollista valmennusuraakaan Mikko ei halua poissulkea. Hän seuraa peliä tarkasti ja ajatus miesten tasolla valmentamisesta on kiehtova.
Ennen mahdollista valmentajuutta on kuitenkin sen tavallisen arjen aika.