Tupamänen veljeksillä on valmentaminen veressä

Mikko Tupamäki (vas.) on pysynyt koripallopolulla, kun taas Jussi Tupamäki on hypännyt jääkiekkovalmennukseen. Jere Korkalainen

Jere Korkalainen

Niin jääkiekkojoukkue JYPin kuin koripalloseura JBA:n keskeisestä roolista löytyy yksi Tupamäki. Jussi siirtyi kesällä JYPin talenttitallin kehityspäälliköksi ja on myöhemmin kuulunut myös Liiga-seuran valmennusryhmään. Mikko puolestaan on JBA:n päävalmentaja.

Keskeinen rooli kahdessa saman kaupungin urheilujoukkueessa voi olla osaltaan sattumaa, mutta molempien päätyminen valmentajiksi ei sitä ole – ainakaan kaksikon omasta mielestä.

– Jos mietitään kaksosveljiä jo dna:n ja kasvuympäristön näkökulmasta, me olemme aika samanlaisia ihmisiä. Molempien päätyminen valmentajiksi ei siis ole ihme, Mikko muistuttaa.

Yhteisten pelien kautta on mahdollisesti tullut myös ensimmäinen kosketus valmentamiseen.

– Pienestä pitäen olemme urheilleet yhdessä, ja sitä kautta se on ollut itsensä ja toisen analysoimista. Toinen heitti tai potkaisi ja toinen katsoi. Näin silmä toiminnoille ja taidoille alkoi kehittyä, Jussi muistelee.

Palautteen antaminen toiselle oli luontevaa, eikä kaksikon välillä ollut niinkään kilpailutilannetta, vaan asiois­sa oltiin ikään kuin samalla puolella.

On korvaamaton apu, kun aina on olemassa yksi ihminen, jolle sinun ei tarvitse itseäsi selittää.

Mikko Tupamäki

Mikon ensimmäiset valmennuskokemukset tulivat peliuran aikana junioripuolelta. Mitä enemmän kokemuksia valmennuksen parista tuli, sitä oikeammalta se Mikon mielessä tuntui. Myös Jussin ensikosketus valmentamiseen tuli koripallon parissa. Valmentaminen vei kunnolla mukanaan vuonna 2001, kun jääkiekkoseura Hockey Catsista irtosi apuvalmentajan pesti.

– Iso asia oli myös opiskelujen kautta saatu tieto, mikä synnytti suuren tiedon janon valmentamiseen, hän muistelee.

Eri lajien parissa työskentely on tuonut molemmille omat vahvuudet valmentajana. Siinä missä Jussi hallitsee asioiden tiivistämisen ja yksinkertaistamisen, on Mikolla silmää yksityiskohdille. Tätäkin kautta mahdollisuus keskustella veljen kanssa, joka ymmärtää valmentamisen arkea, on ollut erittäin tärkeä.

– On korvaamaton apu, kun aina on olemassa yksi ihminen, jolle sinun ei tarvitse itseäsi selittää. Pystymme pallottelemaan valmennuksellisia ja urheilun dynamiikkaan liittyviä asioita, Mikko myöntää.

Jussi näkee yhden tavoitteen täyttyneen tällä kaudella, kun mies pääsi valmentamaan paikallista jääkiekkojoukkuetta. Mieli halajaa vielä kansainvälisiin valmennustehtäviin, vaikka päähuomio onkin oman työn tekemisessä mahdollisimman hyvin.

– Haluan vielä ulkomaille, siellä olen oppinut selvästi eniten, kun kulttuurit ja toimintatavat ovat erilaisia, Jussi kertoo vuosistaan Viron maajoukkueessa ja Itävallassa.

Mikko valmentaa JBA:n lisäksi alle 18-vuotiaiden poikien maajoukkuetta. Mies on myös aloittamassa luennoinnin Jyväskylän yliopistolla. Roolit kiteytyvät hyvin yhteen, sillä tavoitteena on viedä ihmislähtöistä johtamiskulttuuria eteenpäin. Myös pelaajien kehittäminen on tuloskeskeisyyttä tärkeämpää, minkä takia JBA:ssa pääsarjapaikan tavoittelu ei ole ajankohtaista – ainakaan vielä.

– Kun pyramidin pohja on riittävän vahva, yleensä se kärkikin kasvaa. Jos jossain vaiheessa 1A-divisioona ei ole joukkueellemme oikea taso, toki sitten pohdimme etenemismalleja jatkoon, Mikko tiivistää.

Kommentoi