Kipinä-gallerian näyttelyssä esitellään rinnakkain 1900-luvun alun ja nykypäivän opiskelijoiden kotiseutuesineitä.
Jyväskylän yliopiston Tiedemuseon Kipinä-galleriassa pääsee tutustumaan Opiskelijoiden kotiseutuesineet ennen ja nyt -näyttelyyn. Kyseessä on Tiedemuseon 125-vuotisjuhlanäyttely, jonka on kuratoinut museon harjoittelija Sanna Rouhiainen. Hän kokosi esille Jyväskylän seminaarin opiskelijoiden 1900-luvun alussa keräämiä kansatieteellisiä esineitä.
Vanhojen esineiden rinnalle Rouhiainen lainasi yliopiston tämänhetkisiltä opiskelijoilta esineitä, jotka kertovat heidän kotiseudustaan. Kansallisromanttisten aatteiden pohjalta koottu vanha kokoelma kohtaa näyttelyssä kotiseutuun nykypäivänä liitetyt merkitykset. Mukana on esineitä maantieteellisesti laajalta alueelta.
– Jyväskylän yliopistoon tullaan tyypillisesti opiskelemaan eri puolilta Suomea, Tiedemuseon palvelupäällikkö Pirita Frigren sanoo.
Rouhiainen pääsi näyttelyä kootessaan tutustumaan laajaan kokoelmaan, joka pitää sisällään yli 2 000 esinettä. Hän harmittelee, ettei monista vanhoista esineistä ole aikoinaan taltioitu tarkempia taustatietoja.
– Kokoelmassa on paljon toistoja, siihen kuuluu runsaasti esimerkiksi rukinlapoja ja muita puisia kotityövälineitä sekä ryijyjä ja vakkoja, Rouhiainen listaa.
Rouhiainen osallistui itse näyttelyyn myös lainaajan roolissa. Hän toi näyttelyyn äitinsä valmistaman vakan, jonka vierelle valikoitui seminaarin kansatieteelliseen kokoelmaan kuuluva 1700-luvun jälkeen valmistettu kirkkovakka.
Vanhat suojärveläiset messinkikorvarenkaat puolestaan saivat rinnalleen moderneja graffitikoruja. Urban Diamonds -korut on valmistettu Reivikujan katutaidetunnelista kerätyistä graffitin palasista, joten jokaiseen niistä on tallentunut pala Jyväskylän nykyistä kaupunkikulttuuria.
Näyttelyssä on esillä myös erikoisempia esineitä, kuten vanha käärmeenkäräjäkivi vuodelta 1899. Aikoinaan oli uskomus, että käärmeiden kuninkaalla oli pieni pyöreä kivi, joka toimi ihmisen hallussa taikakaluna. Ripaus taikaa on mukana myös suullisena kansankulttuurina tallennetussa loitsussa, joka on laadittu kohtauksen eli äkkinäisen sairauden varalle.
– Näyttelyssä on myös kävijöitä osallistava osuus, jossa jokainen pääsee piirtämään tai kirjoittamaan asiasta, jonka kokee liittyvän omaan kotiseutuunsa, Rouhiainen kertoo.