Puutarhan voi suunnitella alueittain värien mukaan ja kesäkukkia ei ole ”pakko” ostaa, jos jonakin kesänä perennat riittävät.
Jyväskylän Leppälahdessa asuva Raisa Pylkkö on suunnitellut kotitalonsa puutarhaa merkkikeppien avulla ja rauhallisella katseella. Hänen tärkein maisemansa on näkymä keittiönikkunasta, ja hän miettii kotipihaansa kokonaisuutena myös värimaailmaltaan.
Pylkkö on asunut miehensä kotitilalla 13 vuotta.
– Pihamaa on aika lailla muuttunut täällä asuessani. Monet ratkaisut on tehty edellisten sukupolvien aikana, eikä niitä voi muuttaa. Jos nyt lähtisi rakentamaan tälle tontille, asuin- ja tuotantorakennusten sijoittelu suhteessa maisemaan olisi hyvin erilainen. Iso osa nykyisestä kasvillisuudesta on kuitenkin minun jäljiltäni.
Vanhalle tontille on ollut hänen mielestään yllättävän vaikeaa sijoitella puuvartisia kasveja. Esimerkiksi sähkölinja vaikuttaa puiden istuttamiseen.
– Laitamme keppejä pystyyn ennen istutusta, sillä haluamme nähdä, miltä jokin näyttää keittiön ikkunasta katsottuna. Haluamme ehdottomasti säilyttää näkymän pellolle.
Raisa Pylkkö on tanssinopettajana Jyväskylän Tanssiopistolla. Hänellä on myös puutarhataustaa, sillä hän valmistui 1990-luvulla viljelylinjan puutarhuriksi. Työkseen hän on hoitanut muun muassa Jyväskylän yliopiston alueita.
– Minua kiinnostavat puutarhoissa isot linjat ja maisemallisuus. En ole kasvien keräilijä. Tänä kesänä en laittanut kesäkukkia ollenkaan. Yleensä meillä on niitä muutama ruukku, mutta ei tänä vuonna. Perennoja puutarhassamme on paljon. Tykkään niin sanotuista varmoista kasveista. Joitakin niistä olen joutunut kesäisin kitkemään, kun ne riehaantuvat kasvamaan. En ole ihminen, joka hoitaisi erikoiskasveja ja pitkälle jalostettuja kasveja, Raisa kertoi viime elokuussa.
Minua kiinnostavat puutarhoissa isot linjat ja maisemallisuus.
Vanhan maalaistalon pihapiirissä kasvaa suomalaisia perinnekasveja, kuten ukonhattuja ja kultapalloja. Raisa Pylkkö ei ole halunnut luoda minimalistista puutarhaa, sillä hänen mielestään se ei sovi maalaismiljööseen. Pihamaalla on esimerkiksi sorapolkuja ja ne sopivat Pylkön mukaan miljööseen.
– Talon pihapiirissä näkyy eri aikakausien tuomat kerrokset, 1970- ja 1980-luvun muotikasvit, kuten vuorimänty, vuorenkilpi, happomarjapensaat, hanhikit ja tuhkapensas kasvavat omalla alueellaan.
Pihamaan hän on jakanut kahteen alueeseen värien mukaan. Toisella laidalla on viileitä värejä, kuten vaaleanpunaista ja sinistä, ja toisella laidalla lämpöisiä värejä. Pitkässä istutusalueessa pihan reunalla kukkivat alkukesällä keltaiset kasvit ja myöhemmin punaiset ja oranssit perennat. Yhdessä kukkapenkissä väreinä on keltaisen ja punaisen eri sävyjä.
– En tiedä olenko laiska, mutta ajatuksena on, että kun on kerran istuttanut ja auttanut kasvun alkuun, ei tarvitse huolehtia niistä sen jälkeen.
Raisa Pylkkö on jättänyt puutarhan nurmikolle saarekkeita hyönteisille.
– Jätämme vaihteleviin kohtiin lämpäreitä, joissa voi olla luonnonkukkia, kuten apilaa, humalaa ja niittyleinikkiä. Voikukkia en silti jätä kasvamaan.
Puutarhassa ei ole kasvimaata. Raisan mielestä kuulostaisi niin ihanalle ottaa omasta maasta syötävää, mutta kasvimaan hoito ei ole hänen juttunsa.
Entisen kanalan edessä on ylijäämätaimina saatuja kurkkuja ja tomaatteja, mutta hän ei osta erikseen kasvisten taimia.
Hän on tyytyväinen, että heidän kotipihansa on säästynyt lehtokotiloilta.
– Jos ostan taimia, pidän niitä jonkin aikaa karanteenissa. Varsinkin vaihdossa saadut taimet otan sisälle ja tutkin. Perennojen juurista pesen kaiken mullan pois.
Raisa Pylkkö on kotoisin kaupungista, mutta vietti lapsena paljon aikaa maaseudulla. Hän sanookin olevansa sisimmältään maalainen ja haaveilleensa aina maalle muuttamisesta.
Perheen lapsia on päässyt puraisemaan hevoskärpänen ja sekin näkyy pihamaalla. Ulkona on tarha keppihevosille ja alue, jossa ne ulkoilevat. Pihamaalla on myös kepparirata esteineen.
– Minusta on mukavaa, että lapset voivat melko vapaasti touhuta ja leikkiä pihamaalla.