Kulunut vuosi on opettanut Mänttärille, että punkkeja on syytä pelätä.
Kinkovuoressa asuva Anne Mänttäri on aina ollut liikunnallinen ihminen. Fysioterapeutiksikin opiskellut ja koko ikänsä urheillut nainen harrasti vapaa-ajallaan itämaista tanssia, sählyä ja kuntosalilla käymistä, kunnes viime keväänä oudot oireet alkoivat vaivata.
Ensimmäinen merkki siitä, ettei kaikki ollut kunnossa oli se, että Mänttäri väsyi tanssitunnillaan enemmän kuin tavallisesti. Liikkeet tekivät kipeää, mutta kipu erosi tavallisesta lihassärystä.
– Tuli nivel- ja selkäoireita, kuin sähköiskuja. Syksyllä kivut pahenivat ja tuntuivat etenkin vyötäröllä. Lääkäri epäili murtunutta kylkiluuta, mutta ei ollut tapahtunut mitään, josta se olisi voinut tulla, Mänttäri muistelee.
Aluksi hän epäili kipujen aiheuttajaksi vanhoja rasitusvammoja. Myös sairastettu korona pyöri mielessä.
Lääkärit päätyivät syksyllä nopeasti siihen, että kyseessä oli vyöruusu. Mänttäri oli kuitenkin varma, ettei siitä ole kyse – hänhän oli ottanut vyöruusurokotteen.
– Lopulta ruokahaluni meni enkä saanut nukuttua. Kipu hellitti vain jalkeilla mutta vointi oli muuten niin heikko, ettei jalkeilla meinannut pysyä. Ei ihminen jaksa sellaista pitkään.
Kun Mänttäri jaksoi kävellä vain sata metriä ja nekin miehensä avustamana, hänet otettiin terveysaseman vuodeosastolle hoidettavaksi.
Rajuiksi muuttuneiden oireiden syytä selvitettiin lopulta yli puolen vuoden ajan. Mänttäri kävi omalla terveysasemallaan useita kertoja, mutta myös työterveydessä, yksityisellä erikoislääkärillä ja sitä kautta sairaala Novan erikoislääkärillä, ja lopulta kovien kipujen takia Novan päivystyksessä useita kertoja.
– Tutkimuksia tehtiin hirveä määrä, mutta kukaan ei epäillyt borrelioosia.
Eri oireiden mukaisesti lääkkeitä kertyi runsas määrä. Erilaisia kipulääkkeitä, lihasrelaksantteja, kortisonikuuri ja vyöruusulääkkeitä, Mänttäri muistelee lääkemääräyksiään.
Vahvat lääkkeet tekivät olon tokkuraiseksi mutta eivät auttaneet kipuihin.
Kun Mänttäri sai marraskuussa toispuoleisen kasvohalvauksen, oman terveysaseman yleislääkäri keksi liittää oireet borrelioosiin. Verikoe tuki epäilyä ja neuroborrelioosiksi diagnoosi varmistui selkäydinnestenäytteen sekä magneettikuvauksen avulla. Termi ”neuroborrelioosi” viittaa siihen, että borrelioosi on levinnyt keskushermostoon.
– Kävin kolmen viikon ajan päivittäin terveysasemalla saamassa tiputuksella antibioottia. Hieman ennen diagnoosin varmistumista olin jo saanut hermokipulääkettä, joka vihdoin tehosi myös kipuihin.
Antibiootin avulla borreliabakteeri saatin tuhottua elimistöstä, mutta koska se oli ehtinyt tehdä tuhoja hermokudokseen, epämääräiset kivut vaivaavat osittain yhä. Tämän vuoden tammikuussa Mänttärin sappirakko poistettiin. Kun se jälkikäteen tutkittiin, mitään vikaa siitä ei löytynyt.
Näidenkin oireiden taustalla saattoi siis olla neuroborrelioosi.
– Neurologiset kivut saattavat jatkua loppuelämän, Mänttäri toteaa hänelle kerrottaneen.
Saamaansa hoitoon Mänttäri on oikean diagnoosin selviämisen jälkeen ollut tyytyväinen. Nyt hän kuitenkin toivoo, että olisi tutkimusten ajan pysynyt saman lääkärin vastaanotolla, jotta oireiden kokonaiskirjo sekä tiedot siitä, mitä kaikkea on jo tutkittu, olisivat olleet paremmin yhden lääkärin tiedossa.
– Välillä minua pidettiin luulosairaana. Oli epätoivoinen olo, kun kukaan ei tiennyt, mikä on vialla, mutta itse tiesin, että jokin on, hän kertoo.
Mänttäri toivoo, että ihmiset oppisivat tuntemaan taudin ja sen oireita, jotta taudin diagnosointi nopeutuisi.
– Lääkärit sanovat herkästi tämän ikäiselle, että oireet johtuvat vanhenemisesta, mutta eivät ota huomioon lähtötilannetta, millainen kunto on ennen oireiden tuloa ollut.
Tällä hetkellä Mänttäri ei syö särkylääkkeitä lainkaan. Kevään aikana hän vähensi niiden määrää asteittain itsenäisesti, kunnes pääsi niistä kokonaan eroon.
– Hermosto kuitenkin uusiutuu koko ajan ja siksi uskon, että kivuista voi päästä pois.
Pikkuhiljaa voimien uudelleen karttuessa Mänttäri on voinut aloittaa liikuntaharrastuksiaan uudelleen.
– Yleiskunto on vielä heikko, se ei palaudu ikäiselläni enää niin nopeasti. Jaksan kyllä, mutta täytyy pitää enemmän taukoja.
Sairaus jätti lisäksi pelon punkkeja kohtaan. Mänttäri muistaa, että hänellä on ollut punkki kiinni ihossa vain kerran, muutama vuosi sitten. Purema-aluetta seurattiin, mutta kun siihen ei muodostunut rinkulaa, sitä ei hoidettu lääkkeillä.
Oliko tuo punkki borrelioosin aiheuttaja, sitä ei voi kukaan tietää.
– Nyt vaatisin borrelioositestin, jos minulla olisi ollut punkki kiinni. Olen myös ottanut rokotteen punkkien levittämää puutiaisaivokuumetta vastaan.
Ulkoilessaan ja mökkeillessään Mänttäri pitää ihon peittäviä vaatteita. Punkkisyyni tehdään joka ilta.
– Olen pelännyt kyitä koko ikäni, mutta kohtaamani kyyt eivät ole aiheuttaneet mitään haittaa. Punkeista ei sen sijaan ollut tietoakaan, että ne ovat niitä, joita pitäisi pelätä.