Jyväskylä on erinomainen kaupunki polkujuoksijalle, sillä tarjolla on vaihtelevaa maastoa, ja juoksemiseen soveltuvia polkuja lähtee lähes jokaisen asuinalueen laidoilta.
Innostuin polkujuoksusta kuutisen vuotta sitten. Halusin jonkun oman harrastuksen, jossa voisi olla metsässä. Polkujuoksun jälkeen oloni on aina energinen ja piristynyt, en ole kertaakaan tullut lenkin jälkeen kotiin huonommalla tuulella kuin mitä lähtiessä olin, Sanna Penttinen sanoo hymyillen.
Penttinen hurahti lajiin, ja on nyt yksi Jyväskylän Ladun yhdeksästä polkujuoksuohjaajasta. Metsä on Penttiselle rauhoittumisen paikka. Hän pitää poluilla juoksemisesta, sillä metsässä ei ole katupölyä tai liikenteen melua.
– Polkujuoksu parantaa kehontuntemusta ja tasapainoa. Poluilla juostessa oppii lukemaan maastoa ja tekemään ratkaisuja siitä, miten asettelee jalkansa, Penttinen luonnehtii.
Myös Johanna ja Hermanni Oksanen ovat Jyväskylän Ladun polkujuoksuohjaajia. Heille lajin nivelystävällisyys on yksi sen tärkeimpiä puolia. Aiemmin maanteillä juossut Hermanni Oksanen ilahtui huomatessaan, että metsässä voi juosta särkemättä paikkojaan. Johanna Oksanen kokee metsässä liikkumisen rentouttavana.
– Kävin koirien kanssa muutenkin lenkillä metsässä, joten ajattelin että miksei siellä voisi myös juosta. Polkujuoksu tarjoaa kuin itsestään intervallityyppistä harjoittelua, Johanna Oksanen sanoo.
Polkujuosta voi joko yksin, lemmikin tai kaverin kanssa tai isommalla porukalla. Jyväskylän Latu järjestää kesäkaudella polkujuoksun viikkolenkkejä, jonne kaikki ovat tervetulleita testaamaan lajia. Ohjaajat suunnittelevat reitit ennakkoon, ja lähtöpaikka vaihtelee viikoittain.
Lenkin voi vaihteeksi juosta toiseen suuntaan, jolloin se tuntuu eri reitiltä.
Sanna Penttinen
Viikkolenkeillä voi osallistua joko lyhyemmälle 3–5 kilometrin mittaiselle lenkille tai pidemmälle lenkille, jonka pituus on noin kahdeksan kilometriä.
Polkujuoksun aloittaminen ei vaadi suuria hankintoja. Tärkeimmäksi varusteeksi polkujuoksuohjaajat mainitsevat hyvät maastolenkkarit, joissa on kunnon pito.
– Lisäksi lenkille kannattaa ottaa napakka juoksuliivi tai -vyö, joka ei hölsky. Mukaan on hyvä ottaa juomista ja jotain syötävää. Itselleni on välillä käynyt niin, että ajattelen käyväni vain lyhyellä lenkillä, mutta kun juokseminen on niin kivaa, lenkki pitenee. Silloin kaipaa nestettä ja energiaa, Penttinen sanoo.
Hän rohkaisee kaikenikäisiä testaamaan lajia lähtökunnosta riippumatta.
– Jotkut ajattelevat, että polkujuostessa on vedettävä ultramatkoja. Todellisuudessa aina juostaan omaa jaksamista ja kehoa kuulostellen, ja kolmen kilometrin lenkki on ihan yhtä hyvä kuin 13 kilometrin lenkki. Koko matkaa ei ole pakko juosta, esimerkiksi ylämäet ja haastavat kohdat voi kävellä. Välillä voi myös pysähtyä venyttelemään, tekemään voimaharjoittelua tai vaikka ihailemaan luontoa, Penttinen kertoo.
Penttinen luonnehtii Jyväskylää erinomaiseksi polkujuoksukaupungiksi. Lähes joka asuinalueen reunalta lähtee metsäreittejä, joilla on juoksemiseen soveltuvia polkuja.
– Jyväskylän maastossa on sopivasti kiviä ja juuria, Penttinen kuvailee.
Joskus aloittelevia harrastajia jännittää, eksyvätkö he metsään. Penttinen kannustaa aloittamaan harrastuksen merkityiltä luontopoluilta. Eksymisen pelossa ei kuitenkaan kannata vältellä vieraita alueita, sillä laji on mainio keino tutustua uusiin paikkoihin.
– Nykyisin puhelimissa on käytettävissä paikannus ja sähköinen kartta, joten Jyväskylän metsissä ei pääse eksymään pahasti. Mutta jos haluaa pysytellä tutuilla poluilla, lenkin voi vaihteeksi juosta toiseen suuntaan, jolloin se tuntuu ihan eri reitiltä, Penttinen neuvoo.
Penttinen nauttii juoksemisesta erityisen paljon keväällä, kun ruoho ei vielä kasva ja polut ovat hyvin näkyvillä. Keväällä myös lämpötila on usein ihanteellinen.
– Lajia voi harrastaa ympäri vuoden. Syksyllä kausi jatkuu otsalampun valossa pitkälle marraskuuhun. Talvella polkujuoksu on ihan oma elämyksensä, kun voi juosta lumisia polkuja. Maastopyöräilijät käyttävät samoja reittejä kuin polkujuoksijat, joten usein metsissä on talvellakin juoksijoille hyviä baanoja, Penttinen kuvailee.