Tuomiojärven villiyrttipuisto tarjoaa helpon keinon tutustua luonnonyrtteihin, sillä kasvit esitellään nimin ja kuvin.
Kehä Vihreän varrella, Tuomiojärven rantapuistossa sijaitsee Jyväskylän kaupungin ylläpitämä villiyrttipuisto, joka tarjoaa helpon keinon tutustua villiyrtteihin. Vuonna 2021 avattu villiyrttipuisto suunniteltiin osaksi Tuomiojärven ja Tourujoen viheryhteyttä.
Puistossa kasvaa muutamia yleisimpiä villiyrttejä eli poimulehteä, vuohenputkea, siankärsämöä, mesiangervoa, voikukkaa ja nokkosta. Kuka tahansa voi ottaa puiston villiyrteistä maistiaisia, mutta ideana ei ole tulla keräämään puistoa tyhjäksi kasveista.
– Villiyrttipuiston tolpissa on tunnistamisen avuksi kasvien nimet, kuvat ja QR-koodi, josta saa lisätietoa kasveista, kertoo Jyväskylän kaupungin viheraluesuunnittelija Eveliina Keski-Korpi.
Luonnontuoteasiantuntija Anni Rintoo Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisista sanoo, että villiyrttejä kerätessä on tärkeää tunnistaa kasvi varmuudella. Esimerkiksi putkikasveissa on myös myrkyllisiä lajeja, jotka voivat kokemattoman kerääjän silmään muistuttaa syötäviä lajeja. Jos kasvit eivät ole tuttuja, villiyrttikurssi tai ohjattu villiyrttikävely on turvallinen keino aloittaa harrastus.
Jokaisenoikeudella saa kerätä ruohovartisia kasveja, joihin monet villiyrtit kuuluvat. Puiden osien, kuten kuusenkerkkien ja koivunlehtien keräämiseen on oltava aina maanomistajan lupa.
Jokaisenoikeudella saa kerätä ruohovartisia kasveja.
Villiyrttejä löytää monista paikoista, kuten pientareilta, niityiltä, pihojen perältä, metsiköistä ja joutomailta. Autoteiden laidoilta tai aktiivisten polkujen reunoilta yrttejä ei kannata kerätä. Myöskään kompostien reunat ja alueet, joilla on käytetty torjunta-aineita tai lannoitteita eivät sovellu keräyspaikoiksi.
Keski-Korpi kertoo, että osa villiyrttipuiston kasveista kasvoi jo puistoa perustettaessa luonnostaan paikalla ja osa kasveista on siirretty puistoon. Kaikki siirrot eivät kuitenkaan ole onnistuneet.
– Maitohorsmaa yritettiin saada kasvamaan villiyrttipuistossa, mutta se viihtyy paremmin läheisessä ojassa, Keski-Korpi sanoo.
Villiyrtit kiehtovat nyt kaikenikäisiä. Rintoo arvelee, että ihmisiä kiinnostaa villiyrteissä niiden ekologisuus ja ilmaisuus, mutta jotkut ovat innostuneita myös yrttien rohdosominaisuuksista. Luonnonyrttien paras keräämissesonki on keväällä ja alkukesästä.
– Villiyrtit kannattaa kerätä niiden ollessa nuoria ja vaaleanvihreitä. Kesän myötä rakenne muuttuu puisevammaksi ja makukin voi muuttua kitkerämmäksi, Rintoo kertoo.
Nokkonen käy oikeastaan kaikkiin ruokiin korvaamaan pinaatin.
Anni Rintoo
Rintoo suosittelee käsittelemään villiyrtit mahdollisimman pian keräämisen jälkeen. Yrtit voi esimerkiksi kuivata tai pakastaa. Rintoo luonnehtii joidenkin kasvien olevan maultaan hyvin mietoja, kun taas toisissa on vahva maku, joka voi vaatia totuttelua.
– Esimerkiksi vuohenputkessa on porkkanainen haju. Voikukan keltaisista osista tehty hillo puolestaan on aromiltaan hunajainen. Pihlajansilmujen paras keräysaika kestää vain muutamia päiviä, ja tältä vuodelta keräysaika on jo ohi. Jos niitä pääsee jonain keväänä keräämään maanomistajan luvalla, kannattaa kokeilla, sillä niissä on yllättävä, karvasmantelinen maku, Rintoo kuvailee.
Monissa villiyrteissä on runsaasti vitamiineja ja hivenaineita. Rintoo mainitsee omaksi suosikkivilliyrtikseen nokkosen.
– Nokkonen käy oikeastaan kaikkiin ruokiin korvaamaan pinaatin. Ja nokkosjauhetta voi ripotella mihin tahansa, niin makaronilaatikkoon kuin kasvispyöryköihinkin, hän kuvailee.