Paint & Flow -pajassa maalataan pankkikorteilla, hammasharjoilla ja viinipullon korkeilla. Tyhjän kanvaksen äärellä monella nousee mieleen muistoja kouluajoilta.
Akryylimaalit odottavat sivupöydällä, istuinpaikan edessä pöydällä on tyhjä taulupohja. Puistolassa sijaitsevan Studio AAVAman Paint & Flow -työpaja on alkamassa.
Maalauspajaa pitää Ulla-Maija Pastinen, joka aloittaa parituntisen session rentoutushetkellä. Siitä tulee nimen loppuosa flow.
– Rentoutushetki irrottaa ajatukset arjesta tähän hetkeen ja siihen, miksi tänne on tultu, Pastinen kertoo.
Muutaman minuutin kuluttua maadoittuminen on tehty ja siirrytään maalauksen pariin.
Maaliväreistä valitaan itseä puhuttelevat, mutta maalausvälineiden kohdalla tulee ensimmäinen tenkkapoo: mitä kokeilisi?
Valittavana on tavallisempien pensselien ja sutien lisäksi kaikenlaisia muita tarvikkeita kammoista hammasharjoihin ja muovisiin lastoihin.
– Mitä vain voi käyttää maalauksessa välineenä, Pastinen rohkaisee.
Mitä vain voi käyttää maalauksessa välineenä.
Ulla-Maija Pastinen
Abstraktissa maalauksessa ei tarvitse olla valmista ideaa, vaan se voi muotoutua tehdessä. Kun sopivaa jälkeä ei synny pullasudilla, voi kokeilla vaikka vanhaa pankkikorttia.
Kuusihenkisessä ryhmässä osallistujat ovat yhtä lukuunottamatta ensikertalaisia. Parituntisen pajan aikana keskustelua syntyy etenkin kuvistuntien muistoista. Monelle on jäänyt käsitys siitä, ettei itselle ole suotu piirtämisen lahjaa.
Jokin solmu aukeaa, kun väriä alkaa levittää kankaalle ensin varovaisin, sitten varmemmin vedoin.
– Tästä ei tule arvosanaa, ei tarvitse suorittaa. Nimimerkillä kympin tytöt, huokaisee osallistuja Maritta Kinnunen ja naurahtaa päälle. Hän tuputtaa kankaalle puuterinroosaa väriä, ja hiljalleen siitä alkaa syntyä puun lehvästöjä muistuttavia kuvioita.
Paint & flow -maalauspajan nuorimmat kävijät ovat olleet taaperoita, vanhimmat yli kahdeksankymppisiä.
– Moni kävijöistä saattaa maalata ensimmäistä kertaa elämässään tai sitten välissä on ollut vuosikymmenien tauko, Pastinen kertoo.
– Lapset ovat hirveän luovia ja tykkäävät, kun saavat maalata vaikkapa ilmapalloilla. Aikuisilla taas on eri tavalla halu työstää omaa taulua.
AAVAma puukorumalliston poikansa Matiaksen kanssa vuonna 2012 perustanut Ulla-Maija Pastinen aloitti maalaamisen itsekin vasta muutama vuosi sitten. Kipinä syttyi, kun hän käytti Matiaksen kodin remontissa pakkelia. Pastinen innostui tekemään sillä taulupohjiin kuvioita ja värjäämään massaa ensin teellä, sitten kahvilla ja musteella.
Samankaltaista struktuuripintaa näkee nykyisin Pastisen omissa abstrakteissa teoksissa.
– Käsillä tekeminen ei ole minulle vierasta. Mutta tämä eteni varkain ja vei mennessään. Kokeilin eri maalaustekniikoita, ja pian minulta tilattiin jo ensimmäinen taulu.
Pastisen teoksia on ollut nähtävillä muun muassa Tawastin La Fiaba -galleriassa. Oman studiotilan Tellervonkadulta hän vuokrasi viime keväänä. Pastinen on käynyt pitämässä maalauspajoja lähikohteissa tilauksesta mutta halusi lisäksi oman paikan, jossa on helppo järjestää tilaisuus ystävä-, synttäri-, polttari- tai työporukan kesken. Myös yksittäiset henkilöt ovat tervetulleita.
– Kävin sitä ennen Etelä-Suomessa ja jopa Italiassa asti kokeilemassa itse maalauspajoja ja sitä, miten niitä on toteutettu. Itse en halua, että tehdään mitään mallista. Tarkoitus ei ole piirtää, vaan jokainen tekee maalauksen, joka kumpuaa sisältä ja omista väreistä. Rohkeus ja uskallus kumpuaa nopeasti ihmisen sisältä, kun lähtee tekemään.
Pastinen haluaa ihmisille onnistumisen tunteita ja tekemisen iloa.
– Toivon väri-ilottelua ja uppoutumista. Samalla saa hetkeksi pään tyhjäksi kiireen tunnusta ja puhelimen pois kädestä.