Brysselistä Korpilahden Oittilaan palannut Mauri Pekkarinen harkitsee kuntavaaliehdokkuutta

Ajomatka Jyväskylän keskustasta Korpilahden Vespuolelle Oittilan kylälle kestää noin 40 minuuttia. Sovittuun tapaamiseen on kymmenen minuuttia ja kolme kilometriä, kun matka katkeaa. Oittilan tie on poikki rumputyön vuoksi.

Kiertotiestä ei ole mainintaa. Paikalliset taitavat tietää kertomattakin. Niin tietää myös oittilalaistunut pitkän linjan poliitikko, ministeri ja tänä vuonna Euroopan parlamentista pois jäänyt Mauri Pekkarinen.

– Tänne pääsee toistakin reittiä. Tulen autolla vastaan, niin et eksy, Pekkarinen sanoo puhelimessa.

Muutamassa minuutissa musta bemari tulee oppaaksi ja johdattaa pienempää tietä pitkin Oittilan entisen koulun pihaan. Pekkariset ostivat kyläkoulun vuonna 2015. Rakennuksen keskikerrokseen he pääsivät muuttamaan seuraavana vuonna. Ala- ja yläkerta sekä Päijänteen rantaan noussut vierasmaja valmistuivat pari vuotta sitten.

– Tämä kelpasi vakituiseksi asunnoksi, koska tässä oli aiemmin kahden opettajan asunnot, Pekkarinen kertoo.

Kouluajoista muistuttavat tukevasti maahan asennetut leikkivälineet. Jääkiekkokaukalosta on jäänyt pari valaisinpylvästä. Pihan perällä on ulkorakennus, jonka seinässä lukee Touhula. Siellä oli koulun käsityötila ja ulkovessat.

Noin 8 000 neliömetrin tontti on jaettu kahtia siten, että asuintalon yhteydessä on 5 000 ja rannassa 3 000 neliömetriä.

– Jako on tehty siltä varalta, että jos tämän joutuu myymään, mutta kukaan ei haluakaan ostaa kokonaisuutta.

Myynti tai muutto eivät ole mielessä. Vastahan Pekkariset ovat asettuneet Korpilahdelle. Varsinkin Mauri, jonka pesti Brysselissä päättyi kesällä.

– Maaseudulle muutto oli Raijan idea. Vähän ihmettelin, kun Raija on koko ikänsä asunut kaupungin keskustassa, sanoo Mauri, joka on itse kotoisin pienestä Kinnulan maalaispitäjästä.

– Olen minäkin ollut nuorena paljon aikaa maalla. Kaikki kesät vietin mummolassa Alavudella, Raija Pekkarinen kertoo.

Mauri epäilee edelleen, oliko vanhan koulun kunnostamisessa järkeä, sillä kunnostukseen on palanut paljon rahaa. Hän laskee työllistäneensä urakassa yhden kirvesmiehen yli kahdeksi vuodeksi.

– Mutta eri asia on se, mikä elämässä on tärkeää. Olen ollut yli 45 vuotta yhtäjaksoisesti Helsingissä tai Brysselissä töissä. Tarkoitus on olla nyt enemmän kotona. Haluttiin paikka, jossa voidaan kaikki kokoontua.

Ei ole poissuljettua, että voisin olla ehdokkaana kuntavaaleissa.

Oittilan entisen koulun piha palvelee edelleen lapsia, kun Pekkaristen lastenlapset tulevat käymään. Lapsia Pekkarisilla on neljä ja lapsenlapsia 10. Nuorin lapsenlapsi on 6 ja vanhin 24.

– Meitä on 20 hengen joukko, kun lapset tulevat lapsineen ja puolisoineen käymään, Pekkarinen kertoo.

Lapset ovat osanneet hyödyntää jo Oittilan vanhan koulun runsaat neliöt. Esimerkiksi yläkerrasta löytyy Pekkarisen vävypojan pokeripöytä, joka ei mahtunut enää heidän omaan asuntoonsa.

Politiikasta luopuminen oli Mauri Pekkariselle kova paikka. Kovempi kuin hän osasi odottaa.

– Se vei hetkeksi yöunet.

Erityisen raskas oli kiertue sen jälkeen, kun Pekkarinen oli ilmoittanut, ettei lähde enää ehdolle.

– Kiersimme läpi Suomen. Se teki pahaa ja kaduin, etten ole enää ehdokkaana, koska ihmisten suhtautuminen oli niin positiivista. Esimerkiksi Sodankylän Nesteellä miehet ihmettelivät, miksi en enää lähde ehdokkaaksi. Se oli kuin olisi puukkoa kierretty avoimessa haavassa, vaikka miehet tarkoittivat hyvää.

Pekkarinen on oppinut, ettei lähde kiireessä kauppaan, sillä hänet tunnistetaan ja juttua riittää.

– Kohtaamiset ovat olleet vuosi vuodelta positiivisempia. Roolini politiikassa on ollut viime vuosina erilainen verrattuna ministerivuosiin ja ehkä osaan ottaa asioita myös asioita letkeämmin nykyään, hän pohtii.

Pekkarinen korostaa, että päätös olla asettumatta ehdolle oli yksin hänen.

– Raija ei ole vahingossakaan sanonut, etten saisi lähteä ehdokkaaksi.

Päätös kotimaan politiikasta luopumisesta kypsyi Sipilän hallituksen viimeisinä aikoina. Lopullinen niitti oli se, kun vaaleissa suuren tappion kärsinyt keskusta lähti hallitukseen.

– Keskusta teki virheen, kun lähti vaalitappion jälkeen vihervasemmistohallitukseen.

Pekkarinen jätti kotimaan politiikan vuonna 2019. Samana vuonna hänet valittiin Euroopan parlamenttiin kaudeksi. Nyt myös EU:n päivittäispolitiikka on jäänyt taakse, mutta palo politiikkaan ei ole sammunut.

– Ei ole poissuljettua, että voisin olla ehdokkaana kuntavaaleissa, jos aikaa riittää ja kunto kestää.

Pekkarisen tasoiselta poliitikolta vastaus on harvinaisen suorasti ilmaistu, että kuntavaalit kiinnostavat.

Menneistä vuosista on runsaasti muistoja entisen koulun uusittujen seinien sisällä. Yhdessä eteisessä on kokoelma lasten ja lastenlasten kuvia, toisessa sata viiriä erilaisista tilaisuuksista. Lapsenlapset ovat järjestäneet viirit ryhmiin värien mukaan.

– Keväisin lastenlasten homma on puhdista kaikki viirit pölystä, Raija kertoo.

Juuriaan myöten keskustalaiselle Pekkariselle on tärkeää, että maalla pystyy asumaan. Hän näkee, että maalla asuminen on yksi tapa pitää kaupunkia kunnossa ja hoidettuna.

Raija on ihastunut Oittilassa kylään ja sen henkeen.

– Täällä on ihmisten keskellä, mutta rauhassa. Apua saa, jos tarvitsee. Kalatkin tulevat fileoituina Päijänteestä, Raija paljastaa.

Fileistä Pekkariset kiittävät paikallista kalastaja-Yrjöä, jonka moottorilla varustettu vene on rannassa Pekkaristen soutuveneen vieressä.

Entisessä Oittilan koulun liikuntasalissa huomion kiinnittää kaksi yli kolmemetristä pönttöuunia. Ne on keskisuomalaisin voimin paikalleen tehty ja lämmittävät nytkin taloa. Seinän toisella puolella on kaksi uunia lisää. Vielä syyskuussa talon päälämmönlähdettä, vesi-ilmalämpöpumppua, ei ole tarvinnut käynnistää.

Entisessä liikuntasalissa on sohvakaluston lisäksi kaksi ruokapöytää ja kaksi työpöytää.

– Pienemmästä pöydästä oli tarkoitus tulla Maurin työpöytä, mutta sen koko ei riittänyt, Raija kertoo.

Huoneen toisessa laidassa sijaitsevalla suurella työpöydällä on kansiopinon lisäksi kannettava tietokone, näyttö ja kaksi tablettia. Kaikki ovat käytössä ja usein yhtä aikaa.

– Tarvitsen lähteet eri näytölle ja mieluusti eri koneelle kuin se, jolla kirjoitan, hän kertoo.

Kun Pekkarinen ilmoitti, ettei asetu enää ehdolle, häneltä on kysytty jatkuvasti, mitä hän aikoo seuraavaksi tehdä. Aiemmissa haastatteluissa hän on kertonut aikovansa perustaa yrityksen. Sen aika on ensi vuoden puolella, jolloin Pekkarisen siirtymäkorvaus EU-parlamentista loppuu.

Pekkarinen kertoo tuntevansa hyvin EU:n rahoitusmahdollisuudet, koska on ollut niitä myös itse laatimassa. Yrityksen kautta hän aikoo valjastaa osaamisensa sitä tarvitsevien käyttöön. Vaihtoehtona on siirtyä myös isomman konsulttiyrityksen palvelukseen.

– Silloin ei tarvitsisi tehdä omaa markkinointia, kun yritys hankkisi asiakkaat, hän pohtii.

Kysyntää osaamiselle tuntuu olevan. Haastattelun aikanakin puhelin soi ja toisessa päässä kysytään neuvoa. Uusista suunnitelmista Pekkarinen aikoo kertoa tarkemmin vielä syksyn aikana.

Oittilassa lähin palvelu on kivenheiton päässä sijaitseva Villa Cawén, jossa on kahvila-, ravintola- ja kauppapalveluja. Lähin päivittäistavarakauppa on Korpilahdella vajaan 20 kilometrin päässä.

Pekkarisen myöntävät, että vaikka Oittilasta on haettu tilan ja yhteiselon lisäksi myös rauhaa, käyvät he lähes päivittäin kaupungissa, jossa on perhettä ja tuttuja. Pariskunnalla on Jyväskylässä myös kaupunkiasunto, mutta se on nyt vuokralla.

Raija on viihtynyt Oittilassa kerrallaan pidempiäkin aikoja, mutta Maurille kolme päivää on jo paljon.

– Sinä olet niin levoton, Raija toteaa.

– Mulla on bisneksiä, Mauri vastaa.

Eläkeiän lähestyessä hakeudutaan yleensä lähemmäs keskustaa ja palvelujen ääreen. Pekkariset toimivat päinvastoin. Eikä eläkeikäkään vaikuta olevan vielä lähellä.

– Olen ajatellut, että niin kauan kuin jaksaa juosta kymmenen kilometriä, on vielä aika hyvässä kunnossa, sanoo Mauri Pekkarinen, 76.