Aino Sallinen veisi koulujen säkkituolit varastoon ja toisi pulpetit takaisin. Hänen mielestään lasten kanssa neuvotellaan liikaa.
Vaikka peruskoulujärjestelmä on ollut viime aikoina julkisuudessa kielteisessä valossa, siinä on paljon vahvuuksia. Sillä on vahvat perinteet, ja nyt on oikea hetki tehdä korjauksia, koska kehittämistarpeet ovat ilmeiset.
Näin sanoo Jyväskylän yliopiston entinen rehtori ja puheviestinnän professori Aino Sallinen. Hän on toiminut myös opettajana ja opettajankouluttajana.
– Koulujen uudistustahti on ollut liian nopea eikä uudistuksia ole ehditty syventää sillä tavalla kuin pitäisi. Jos uudistuksia tuodaan käytäntöön liian nopeasti, se ylittää opettajien ja oppilaiden omaksumis- ja toimeenpanokyvyn.
Tähän on liittynyt Sallisen mukaan sekin, että uudistuksia on ollut yhtä aikaa liikaa.
– Voi sanoa, että koulun kehittämistä on tapahtunut enemmän järjestelmän ehdoilla kuin lasten tarpeilla. Lapsen näkökulma, oppimiskyky ja kehitystahti eivät ole olleet riittävästi mukana. Uudistuksia tehtäessä ei ole käytetty myöskään riittävästi tarjolla olevaa tutkimustietoa esimerkiksi aivojen kehityksestä. Muun muassa itseohjautuvuus on tuotu kouluihin ilman tutkimustiedon tukea ja kunnollista ohjeistusta.
Sallinen sanoo käyttävänsä kolmea ärrää, kun häneltä kysytään, mitä vaaditaan koulun kehittämiseen.
– En puhu rahasta, vaikka julkisuudessa puhutaan vain siitä. Kuvitellaan, että vain resursseja lisäämällä ratkaistaan asiat. Koulun uudistamisessa tarvitaan rauhaa, rajoja ja rakenteita, eli selkeitä raameja toimintaan. Meillä on erittäin vahva koulutusperinne. Usein unohtuu, että olemme tehneet koulutusihmeen, jota ihaillaan maailmalla. Se on voimavaramme, mutta kehitys on hyytynyt. Meidän pitää ponnistaa uudelleen koulutuksen ja sivistyksen perusasioiden kautta.
Lapsi tarvitsee rajoja, ohjausta, tukea ja rohkaisua.
Sallisen mielestä pitää tehdä uudistuksia, mutta varoa, ettei mennä liiallisuuksiin. Yhdeksi esimerkiksi hän ottaa digitaalisuuden.
– Koulussa pitää myös olla kirjoja ja lukea pitkiä tekstejä eikä suosia vain pikalukemista. Pitäisi ottaa myös kynät käyttöön, sillä aivotutkimuksissa on todettu, että kirjoittaminen tukee oppimista. Uutta teknologiaa, perinteistä lukemista ja kirjoittamista pitäisi yhdistää.
Liiallinen uudistaminen ulottuu Sallisen mukaan myös koulujen suunnitteluun.
– Tilojen suunnittelussa on menty välillä rajattomuuteen, eikä kouluissa ole riittäviä rajoja varsinkaan pienillä koululaisilla. Heillä ei ole omaa turvapesää tai paikkaa, jossa olisi turvallisesti oma luokka ja pulpetti. En kannata pienten lasten käyttöön niin sanottuja avokonttoreita, sillä ne luovat levottomuutta.
Sallinen ei ymmärrä sitäkään, että oppimisympäristöistä yritetään tehdä liian viihdyttäviä.
– Ajatellaan, että oppilaan on mukavampi istua rauhassa säkkituolissa kuin pulpetissa, jotta hän viihtyisi koulussa. Viihtyvyys on saanut ajattelussa liikaa valtaa. Oppiminen on vaativaa työtä. Se vaatii ponnistelua, aikaa ja kärsivällisyyttä. Oppilaiden pitää viihtyä koulussa, mutta liian pitkälle ei tässäkään asiassa tulisi mennä.
Perheillä ja vanhemmilla on Sallisen mielestä päävastuu lapsen kasvatuksesta, kehityksestä ja oppimisesta.
– Jos kotona on samaa rajattomuutta ja epävarmuutta kuin koulussa, lapsi elää päiväkoti-ikäisestä lähtien turvattomuuden maailmassa. Lapsi tarvitsee rajoja, ohjausta, tukea ja rohkaisua. Asioiden nopea vaihtelevuus ei ole suosiollinen rauhalliselle oppimiselle ja kehittymiselle.
Sallinen kaipaisi koteihin enemmän rajoittavaa rakkautta.
– Meillä on kodeissa aika paljon hemmottelevaa kasvatusta eli ei raaskita tai uskalleta vaatia lapselta asioita. Vastustusta ja kiukkua varotaan ja annetaan mieluummin periksi. Lasten kanssa myös neuvotellaan liikaa eli mitä haluaisit syödä, siivoaisitko huoneesi tai laittaisitko päälle tämän puseron.
Sallinen antaa yhden vinkin niin lapsille kuin aikuisille lukemisen suhteen.
– Keskittymiskyvyn ongelmat ovat koulussa suuret. Keskittymistä on harjoiteltava pienestä pitäen. Pitkä lukeminen vaatii sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, joka monelta lapselta puuttuu, ja aikuisiltakin. Illalla kännykät pois ja luetaan iltasatu, joka on äärimmäisen tärkeä. Lapselle tulee lukea pienestä pitäen, jotta hän altistuu kielelle, tottuu keskittymään ja kuuntelemaan. Iltasadun lukeminen tekee hyvää niin aikuiselle kuin lapselle.
Kouluissa opettajan auktoriteettia pitäisi Sallisen mukaan vahvistaa.
– Opettajan valtaa on riisuttu paljon. Suomalainen opettaja saa kuitenkin maailman parhaan koulutuksen. Missään muualla ei kouluteta opettajia maisteritasolla yliopistossa. Nykyisin he eivät pysty käyttämään kaikkea osaamistaan, koska heiltä on viety paljon toimintavaltuuksia. Suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi olla enemmän vanhempien kunnioittamista. Tarvitaan kunnianpalautus koululle ja opettajille.
Jyväskylässä on lauantaina 28. syyskuuta Senioriopettajien järjestöpäivä, jossa Aino Sallinen pitää puheen.