Näkövammainen Jorma Vilkko nauttii kesäiltojen lämmöstä, lintujen laulusta ja tuoksuista.
Vilkon pariskunnalla on selkeä työnjako siirtolapuutarhamökissään Jyväskylän Sulkurannassa. Raisa esimerkiksi leikkaa nurmikon, istuttaa taimet ja kitkee rikkaruohot, ja Jorma tiskaa, hakee vedet ja kastelee kukkapenkit.
Syy työnjakoon johtuu siitä, että Jorma on näkövammainen. Hän näkee kirkkaina päivinä hieman valoa, mutta ei muuta. He asuvat Jyväskylän keskustassa, ja Sulkurantaan Jorma kävelee ja Raisa ajaa polkupyörällä.
Vilkot ostivat mökin Sulkurannan vanhalta puolelta vuonna 1991.
– Haikailin Keski-Suomen näkövammaisten toiminnanjohtajalle, että olisi kiva, kun olisi kesänviettopaikka. Seuraavana päivänä hän soitti, olenko huomannut lehti-ilmoitusta, että täällä on mökki myytävänä. Kävin tutustumassa mökkiin työkaverini aviomiehen kanssa. Hän sanoi, ettei ota kantaa, vaan että mieti nyt. Tein tarjouksen ja se meni läpi.
Sen jälkeen Vilkot alkoivat miettiä, remontoidaanko vanha vai rakennetaanko tontille uusi mökki.
– Mökki oli aika huonokuntoinen. Se oli harkkojen päällä savimaalla ja sellainen maa elää. Pihamaa oli hyvin hoitamaton, joten siinäkin oli iso työmaa. Varastossa oli työnnettävä ruohonleikkuri ja aloin tutkia sitä. Se ei änähtänytkään, sillä heinät olivat jumittaneet terät. Kun sain heinät pois, se toimi, Jorma Vilkko kertoo.
Uuden mökin rakentaminen alkoi vuonna 1992 entisen mökin piirustusten mukaisesti.
Vilkko syntyi keskosena ja hänen silmänsä vaurioituivat keskoskaapissa. Hän näki toisella silmällä murrosikään asti jonkin verran ja kulki ilman valkoista keppiä. Nyt hän on diagnoosin mukaan sataprosenttisesti näkövammainen.
– Kun olen joskus nähnyt jonkin verran, siitä on se hyöty, että saan luotua mielikuvan nopeasti uusissa paikoissa. Muistan myös värit. Omassa pihassa oppii tietämään helposti, mitä on missäkin ja Raisa kertoo aina, minne istuttaa uusia kasveja.
Vilkkojen tontti on 338 neliötä. Se on hyvin selkeä ja kulkureitit kiertävät mökkiä.
– Tuoksumaailma on kesällä mahtava. Keväällä on hienoa, kun linnut laulavat upeasti. Lämpiminä päivinä on varsinkin illalla mukava istuskella keinussa ja kuunnella äänikirjaa.
Tontilla on parikymmentä marjapensasta, joten Vilkot ovat marjojen suhteen omavaraisia.
– Laitan kaiken ylös muun muassa marjasadosta. Yksi vuosi tuli 84 litraa vadelmia. Siinä saa jo kerätä ja ne pitäisi kerätä nopeasti, etteivät pehmene. Yksi vuosi tuli 30 kesäkurpitsaa, kun viime vuosina on tullut vajaa kymmenen, Raisa Vilkko sanoo.
Hän sanoo, että syksyllä välillä väsyttää, kun sadonkorjuu on niin aikaa vievää työtä.
– Kerrostalossamme on kellari, ja teen sinne säilytykseen hilloja ja mehuja. Lisäksi pakastamme marjoja. Tuoremehua teen omenoista ja tuoremehulinko oli hyvä hankinta, Raisa Vilkko kertoo.
Hän sanoo pitävänsä keväästä puutarhassa, kun kasvukausi on vasta alkamassa.
– Ensimmäinen työ keväällä on kompostien levittäminen marjapensaiden alle. Se on Jorman homma. Vappu on meille aina työpäivä, sillä laitan silloin salaatin kasvamaan kasvulaatikoihin.
Siirtolapuutarhassa on myös yhteistä toimintaa, esimerkiksi talkoita.
– Saunassa on kiva jutella kaikesta mahdollisesta muiden kanssa. Sellaiselle, joka haluaa olla mökillään täysin rauhassa, tämä ei ole paras paikka. Täällä pitää myös tehdä puutarhatöitä ja huolehtia, etteivät rikkaruohot tai haittakasvit leviä naapurin puolelle, Raisa Vilkko kertoo.
Kumpikin viihtyy mökillään niin hyvin, että nyt eläkeläisinä he viettävät suurimman osan kesästä siellä.