Animaatiosarja Turilas & Jäärä on taiteilija Ismo Virtaselle edelleenkin tärkeä teos. Hän kertoo animaatioiden teosta Finncon-tapahtumassa 7. heinäkuuta.
Jyväskyläläinen Ismo Virtanen on elänyt koko elämänsä kuvataiteen maailmassa. Hänen sukujuuriaan on Karstulassa ja hän oli lapsena useana kesänä Kylli Kosken eli Kylli-tädin kursseilla opiskelemassa öljyvärimaalausta.
Virtanen piirsi nuorena myös sarjakuvia, ja opintojen myötä hän päätyi tekemään animaatioelokuvia. Hän opiskeli muun muassa Elokuvataiteen laitoksella elokuvaleikkausta, mutta varsinaisia leikkaajan töitä hän on tehnyt vähän; hän on keskittynyt elokuvataiteen osalta musiikkivideoihin ja animaatioihin.
”Läpimurto-animaatioksi” voidaan kutsua lastenmusiikkianimaatiota Jääkarhu soitti kerran Afrikkaan, jonka hän teki yhdessä Mariko Härkösen kanssa vuonna 1997. Neljän vuoden ajan hän teki Härkösen kanssa animaatiosarjaa Turilas & Jäärä, joka valmistui vuonna 2001.
– Marikolla oli idea kärpäsestä ja torakasta, jotka asuivat jääkaapissa. Urpo ja Turpo -animaatioita tehnyt Liisa Helminen piti ideaa liian raadollisena ja neuvoi etsimään toisenlaiset hyönteiset. Saimme sarjan tekemiseen muun muassa Elokuvasäätiöltä ja Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskukselta mittavat avustukset. Sarja sai hyvän vastaanoton ja saimme useita palkintoja sarjasta, esimerkiksi Taiteen valtionpalkinnon, Ismo Virtanen kertoo.
Turilas & Jäärä -sarjassa olennaisena osana tarinankerronnassa oli mykkäkomedia. Virtanen sanookin, että hänen kaikissa töissään on komediallisia, absurdeja ja naivistisia aineksia.
– Animaatiossa maailmaa luodaan illuusioiden ja trikkien avulla tyhjästä. Animaatiolla voidaan kertoa vakavistakin asioista harkiten, ja se on tyylilajina hyvin hienovarainen ja monipuolinen. Kuten saduissa, vertauskuvina ovat usein eläimet, jotka puhuvat. Jos tänne tulisi ulkopuolinen sivilisaatio tutkimaan meitä, he saattaisivat pitää erikoisena, että ihmislajina laitamme eläimet puhumaan, Virtanen sanoo.
Ismo Virtanen asui vuosikymmeniä muualla kuin Jyväskylässä ja hänellä on edelleen työhuone Hyvinkäällä. Kotikaupunkiinsa Jyväskylään hän muutti takaisin muutama vuosi sitten.
– Olen viihtynyt hyvin Keski-Suomessa. Hiljaisuus ja luonto ovat täällä tosi hienoja. Luonnon ymmärtäminen on täällä niin paljon alkuvoimaisempaa kuin eteläisessä Suomessa. Täällä ymmärtää paremmin miten ihmiset ovat eläneet vuosituhansia sopusoinnussa luonnon kanssa.
Hän on huomannut myös uuden piirteen itsessään eli sukulaisuussuhteet ovat alkaneet kiinnostaa häntä entistä enemmän.
– Löysin Karstulastakin lisää sukulaisia, kun tulin takaisin. Kävimme oikaisemassa sukuhautaa pikkuserkkuni kanssa ja huomasimme, että siellä on taiteilija Kylli Kosken hauta. Otimme yhteyttä perikuntaan, että saammeko oikaista ja puhdistaa hautakiven, ja teimme sen. Olen hoksannut, että Karstulan ja Kylli Kosken vaikutus ovat olleet merkittävät urallani.
Virtanen kertoo keräävänsä ideoita muistivihkoon sekä kännykkään.
– Kun kehittelen ideoita eteenpäin, osa niistä jalostuu pidemmiksi tarinoiksi. Tarinan muodon etsiminen on aikaa vievempi prosessi, jossa haen aiheen parasta muotoa. Sarjakuva on moneen taipuva, universaali tyylilaji ja melko yksinkertainen toteuttaa. Jos tarina kaipaa animaation, liikkuvan kuvan taikuutta, teoksen tuotantoprosessi on silloin pitkä.
Hän jatkaa, että usein lyhyt, koominen aihio päätyy kuplettilaulun tekstiksi.
Finncon-tapahtumassa Jyväskylän Kesän yhteydessä Ismo Virtasella on kaksi ohjelmanumeroa. Lauantaina 6.7. kello 16 hän esittää absurdeja kupletteja. Esityksen nimi on Ike Virtanen Scifiaali ja Vajaa miehitys.
Sunnuntaina 7.7. kello 12 hän antaa vinkkejä animaation tekoon. Hän näyttää muun muassa animaatiolyhytelokuvia, joita hän on ollut ohjaamassa. Lisäksi hän kertoo ajatuksiaan nukkeanimaatioiden tekemisestä ja vastailee animaatioon liittyviin kysymyksiin.