Puhelimeen ladattava sovellus on helppokäyttöinen, mutta kokemattomille suunnistajille rastien löytäminen maastosta osoittautui yllättävän haastavaksi.
Olin aiemmin nähnyt maastossa merkkejä, jotka paljastuivat MOBO-suunnistuksen rasteiksi. Kiinnostun testaamaan itselleni vierasta lajia, ja houkuttelen suunnistusseuraksi ystäväni.
Ennen radalle lähtöä kyselen taustatietoja Suunta Jyväskylän karttavastaavalta Teemu Katajistolta.
Hän kuvailee MOBO-suunnistusta nykyaikaiseksi versioksi kiintorasteista eli maastossa jatkuvasti käytettävissä olevista suunnistusradoista.
Paperisen kartan sijasta käytetään ilmaista älypuhelimeen ladattavaa MOBO-sovellusta.
– Radan alkupisteessä ja rasteilla on rastilaatta, jossa on QR-koodi ja rastinumero. Leimaus rastilla tapahtuu lukemalla sovelluksessa QR-koodi kameran avulla. Ajanottoa ei ole, ja rastit voi kiertää vapaassa järjestyksessä tai kiertää vain osan rasteista, Katajisto kertoo.
Jyväskylässä on Suunta Jyväskylän, Vaajakosken Terän ja kaupungin tekemiä MOBO-ratoja. Katajisto on ollut tekemässä suurinta osaa Suunta Jyväskylän ylläpitämistä radoista. Hän rohkaisee, että MOBO-suunnistus sopii sekä kokeneemmille suunnistuksen harrastajille että vasta-alkajillekin.
Löytynyt rasti onkin kutonen, joka on päinvastaisessa suunnassa.
– Tarvitset vain sovelluksen kännykkään ja ulkoiluun soveltuvat varusteet. MOBO-sovelluksessa voi etsiä ratoja kaupungin perusteella. Jyväskylän alueella on tällä hetkellä yli kymmenen rataa eri puolilla kaupunkia, Katajisto sanoo.
Tapaamme ystäväni kanssa kesäkuisena maanantaina. Olemme tunteneet toisemme neljävuotiaasta asti, ja suunnistaneet viimeksi yhdessä alakoulussa. Kumpikaan meistä ei muista suunnistaneensa kertaakaan 1990-luvun jälkeen.
Radaksi valikoituu Sippulanniemen rata, josta pitäisi löytää kaikkiaan neljätoista rastia. Pyörimme aluksi puhelimet kädessä, kun yritämme hahmottaa, miten päin sovelluksen karttaa pitäisi katsoa. Ensimmäisen rastin kohdalla herää ensin ilo oikean paikan löytymisestä, mutta sitten seuraa pettymys: puussa on pelkät nippusiteet.
Katajisto harmittelee, että ilkivallan vuoksi radoista voi puuttua rasteja. Seura pyrkii uusimaan kadonneita rasteja kesäisin, viimeistään ennen koulujen alkua.
Seuraava rasti löytyy, ja puhelin tärähtää iloisesti, kun QR-koodin skannaa. Onnistumisen tunne innostaa jatkamaan. Pidämme tahdin rauhallisena, vaihdamme kuulumisia ja ihastelemme luontoa.
– Jyväskylässä radat ovat yleisesti ottaen helppoja, sillä niitä on tehty pääosin koulujen suunnistusopetuksen tarpeisiin. Ratojen pituus vaihtelee parista kilometristä noin kuuteen kilometriin, ja ne sijaitsevat yleensä suosituilla ulkoilualueilla, jonne on helppo tulla myös autolla, Katajisto sanoo.
Aloittelijoille sopivia ratoja löytyy Katajiston mukaan esimerkiksi Harjulta ja Ladun Majalta. Lisää haastetta voi löytää esimerkiksi Satasarvisen kalliomäkeen ulottuvalta Lehtisaaren radalta Säynätsalosta.
Minulle ja ystävälleni Sippulanniemen rata osoittautuu yllättävän haastavaksi. Etäisyyksien hahmottaminen kartalla on vaikeaa, eikä kumpikaan meistä juurikaan tunne karttamerkkejä.
Jossain vaiheessa ystäväni on tunnistavinaan kartalta oikean kohdan, ja lähtee innokkaana etsimään rastia. Jyrkänteen juurelta kuuluu iloinen huudahdus, joka vaihtuu pian epäuskoon.
Olemme luulleet olevamme lähellä rastia numero neljä, mutta löytynyt rasti onkin kutonen, joka on päinvastaisessa suunnassa.
Tässä vaiheessa aikaa on kulunut sen verran paljon, että päätämme lopetella. Pari rastia löytyy vielä reitiltä, jota pitkin lähdemme pois.
Löysimme yhteensä seitsemän rastia neljästätoista. Laji tuntui kuitenkin sen verran hauskalta, että suunnittelemme palaavamme myöhemmin etsimään yhdessä puuttuvat rastit. Ennen sitä taidan kerrata kompassin käyttöä ja karttamerkkien selitteitä.
Jyväskylän MOBO-radat: https://www.jyvaskyla.fi/liikunta/liikuntapaikat/ulkoliikuntapaikat/mobo-suunnistus