Tapio Suominen muistelee lämmöllä Jyväskylän aikoja. Hän sai Liikunnalta hyvän pohjan ammattiinsa. Liikunnan kansliallakin on mieleenpainuva muisto hänen elämässään.
Jyväskylän liikuntatieteellisen tiedekunnan toimistolla on mieleenpainuva merkitys urheilutoimittaja Tapio Suomisen elämässä. Hän opiskeli Liikunnalla 1980-luvulla ja sai soittopyynnön. Hän meni sydän pamppaillen toimistolle, sillä hän pelkäsi saavansa ikävän puhelun.
Kun hän soitti, vastaaja olikin Yle Urheilun päällikkö Pentti Salmi. Hän pyysi Radio Keski-Suomelle selostuksia tekevää opiskelijaa kesätyöhaastatteluun ja Suominen ei ollut uskoa korviaan. Tätä ennen hän oli selostanut Keski-Suomen taajuuksilla koripalloa, ja koripallovaikuttaja Esko Karhunen oli kuullut Suomisen selostusta ajaessaan Keski-Suomen läpi. Hän ehdotti Salmelle, että pätevä selostaja voisi mennä Ylelle kesätöihin.
– Oletan, että valinnassani vaikutti eniten ääni, miksi pääsin töihin. Salmi totesi puhelun aikana, että hänellä vahvistuu ajatus, että ääneni sopii sähköiseen mediaan. Äänestä jää voimakas muistijälki, sillä kuulomuisti on useimmilla ihmisillä voimakkaampi kuin näkömuisti.
Suominen teki Ylellä pitkän uran urheilutoimittajana ja -selostajana. Hän osallistui myös moniin arvokisoihin.
– Muistan isoista kisoista paremmin tunnelmat ja tietyt hetket. En korosta urheilusta senttejä ja sekunteja, ja se heijastuu selostamistyöhönkin. En mainitse selostaessani tiettyjä asioita ellei niissä ole jotain erityistä merkille pantavaa.
Turussa asunut Suominen pääsi ensimmäisellä yrityksellä Liikunnalle. Liikunta eri muodoissaan kiinnosti aktiivisesti koripalloa pelannutta Suomista.
– Aika Jyväskylässä oli itsenäistymisen aikaa. Minulla on päällisin puolin vain hyviä muistoja ja minulla on edelleen opiskeluajan ystäviä 40 vuoden takaa. Liikunnalla oli hyvin yhteisöllistä opiskelua ja ryhmähenki oli hyvä.
Liikunta ja urheilu ovat aina olleet Suomiselle merkityksellinen asia. Hän on parina viime vuonna yhdistänyt toimittajan työnsä ja liikunnan uudella tavalla: hän vetää neljällä paikkakunnalla tietovisoja eli Sporttivisaa.
– En kysele senttejä tai sekunteja, vaan minulla on erilainen näkökulma kysymyksissä. Minulla on aina mukana esimerkiksi urheilua ja kulttuuria -kysymys tai urheilua ja musiikkia -kysymys. On ehkä vaikeampi tehdä kysymyksiä tällä tyylillä, mutta se on hyvin antoisaa. Kysymysten laadinta vaatii aikaa, sillä illassa on noin 60 kysymystä, Suominen sanoo.
Maaliskuussa hän veti Jyväskylässä visailun tutussa luentosalissa numero 303. Osallistujia oli noin 70. Suomisella onkin haaveena alkaa vetää visailuaan noin kerran kuukaudessa myös jossakin jyväskyläläisessä ravintolassa. Muualla Suomessa visailuillat ovat olleet hyvin suosittuja.
Tapio Suominen täytti 60 vuotta alkuvuodesta. Hän sanoo, ettei tunnista itsessään ikäkriisin merkkejä. Hän on eläkkeellä ja sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tällä hetkellä hän kertoo vointinsa olevan hyvän.
– Minulla on nykyään puhujaprofiili Speakersforumilla. Puhun tilaisuuksissa kokemusasiantuntijana ja rakensin puheen ajatuksella Notkosta noussut. Puhun selviytymisestä ja että on mahdollista toipua aika hankalistakin tilanteista ja päästä eteenpäin. Se edellyttää, että saa tukea ja kannustusta lähipiiriltä.
Hän jatkaa, että hänen sairautensa on sellainen, että se saattaa jossakin kohtaa oireilla johonkin suuntaan.
– Siinäkin mielessä lähipiirin tuki on tärkeää. Vauhtivaiheessa eli maniassa, ei itse välttämättä osaa tai halua puuttua siihen. Silloin on paljon ideoita sekä energiaa ja saa paljon aikaan. Lopulta se yleensä johtaa harmiin ja murheeseen, jos sitä tilannetta ei saada poikki.
Suominen sanoo, että työ on hänelle tietynlainen ankkuri.
– Työ tuo mielekästä sisältöä ja mielihyvää. Jos on onnistunut työssään, sellaisia kokemuksia jokainen tarvitsee.