Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Annu Vertanen rakentaa teoksensa useista ohuista väri- ja paperikerroksista

Vähäeleiset teokset houkuttelevat pysähtymään ja katsomaan läheltä.

Taidegraafikko Annu Vertasen Huokoinen matriisi -näyttely Jyväskylän taidemuseossa kokoaa yhteen hänen tuotantoaan eri vuosikymmeniltä. Vertanen käsittelee taiteessaan muun muassa katsomisen, havainnoinnin ja ihmisten välisen kommunikaation teemoja.

Puupiirros on Vertaselle rakkain tekniikka. Maalarina uransa aloittaneena hän viehättyi puupiirroksesta 1980-luvulla Jyväskylän Grafiikan pajan kurssilla, ja häntä on pidetty suomalaisen taidegrafiikan uudistajana. Lisäksi näyttelyssä on esillä vesiväritöitä ja videoita.

– Oli kiinnostavaa nähdä pitkästä aikaa vanhempia teoksiani muutenkin kuin valokuvissa, Vertanen sanoo.

Näyttelyn varhaisimmissa, 1980-luvun lopulta peräisin olevissa puupiirroksissa Vertanen on käyttänyt voimakkaita sävyjä kuten tummaa punaista ja syvää ruskeaa. Näissä teoksissa myös puun olemus ja syyt nousevat vahvasti esille.

Sittemmin Vertanen kiinnostui heleämmistä sävyistä ja vähäeleisemmästä ilmaisusta. Teos saattaa koostua useista päällekkäisistä ohuista vedoksista, ja himmeät sävyt, hienovaraiset väririnnastukset ja pehmeärajaiset objektit houkuttelevat pysähtymään ja katsomaan läheltä.

Kerroksellisuus näkyy teoksissa paitsi päällekkäisinä vedospapereina, myös useina ohuina värikerroksina. Alta kuultavat sävyt saavat olla sumeita ja hieman epäselviä. Se, millaisena teos näyttäytyy, riippuu katsomiskulmasta ja -etäisyydestä.

– Olen aina ollut kiinnostunut katsomisesta ja havainnoinnista, Vertanen pohtii.

Teoksissaan hän haastaa katsojia hakemaan tarkennuspisteitä. Päällekkäiset kerrokset ja sumeus luovat teoksiin optisia ilmiöitä, ja usein niiden kuviot näyttävät ikään kuin liikkuvan tai aaltoilevan.

– Pakolaiskriisistä aiheensa saaneen Lippu-sarjan töissä olen käyttänyt osana silkkikangasta, Vertanen kertoo.

Vertasen tuotannossa myös viivalla on merkittävä rooli. Viiva symboloi hänelle ihmisten välistä kommunikaatiota, ja hänen töissään viivat limittyvät ja kiemurtelevat muodostaen graafisia kuvioita.

Taidokas viivankäyttö nousee keskiöön esimerkiksi näyttelyn suurimmassa työssä, kolme metriä korkeassa Breathing Touch –puupiirrosinstallaatiossa, joka koostuu päällekkäisistä paperikerroksista, joissa on spiraalimaisia kuvioita.

Annu Vertanen: Huokoinen Matriisi Jyväskylän taidemuseossa 28.4. saakka.