Kimmo Ahosella on pitkä ura kaupungin työkonekuskina ja pääluottamusmiehenä. Hän jää erityisesti kaipaamaan loistavaa työyhteisöä.
Kun Kimmo Ahonen oli 18-vuotias hänelle tarjottiin työtä kunnallistekniikan aputyöntekijänä. Nimike kuulosti niin hienolta, että hommaan piti ryhtyä.
– Aika nopeasti kyllä selvisi, että se oli lapiohommia, Ahonen sanoo ja nauraa.
Hän kertoo oppineensa vanhemmilta työntekijöiltä nopeasti ja paljon – kiroilemaankin kuin merimies.
– Etenkin siistijöiden kieli oli tosi karkeaa ja painokelvotonta. Kiusasivat minua lempeästi niin, oli välillä naama näiden puheista punaisena. Äitimuorikin kysyi kotona, että miten sinä olet oppinut noin kiroilemaan.
11 kuukauden määräaikaispestin jälkeen Ahonen vakinaistettiin, kuten tuolloin oli lain mukaankin tehtävä ellei tekijää ”potkittu pellolle”.
Ensimmäisestä työpäivästä on kulunut nyt noin 46 vuotta ja elokuussa edessä ovat eläkevuodet eli Ahosen sanoin ”suuri tuntematon”. Ikää hänellä on työvuodet ympärikäännettyinä eli 64 vuotta.
Ahonen siirtyi maanrakennuspuolelta kuljetuspuolelle, kun osaston työnjohtaja tuli Ladalla paikalle ja kysyi Ahosta hommiin. Tehtäviin tulivat kesä- ja talvikunnossapitotyöt. Ennen puhelimen hankintaa työvuoroon haettiin öisin koputtamalla makuhuoneen ikkunaa.
– Kovimmat kuskithan nukkuvat toinen käsi ikkunasta ulkona, jotta huomaavat kämmenelle kertyvän lumen painon, Ahonen veistelee.
Hän sanoo kaluston olleen aikoinaan kaikkea muuta kuin kuljettajaystävällistä.
– Vanhat traktorit oli ihan hirveitä. Kun poljit koko päivän kytkintä, iltapäivällä piti auttaa jo kädellä kun polvi oli niin kipeä.
Neuvotteluhalukkuutta tarvittaisiin vielä nykypäiväänkin.
Työpäivät olivat jopa 15-tuntisia ja usein näitä oli viikossa monta. Ahonen nukahti kahdesti työkoneen rattiin.
– Sen verran oli älliä, että tajusin painaa jarrua ja vetää käsijarrun päälle. Siitä sitä sitten heräsi hetken päästä keskellä pyörätöitä.
Ahonen lisää, että onneksi työaikalait eivät mahdollista moista enää. Paljon muutakin on muuttunut. Kaupunki on kasvanut ja työntekijöiden määrä laskenut.
– Vuonna 1985 kaupungilla oli 1 500 tuntipalkkaista työntekijää teknisen henkilökunnan sektorilla. Nyt luku on 60. Töitä on ulkoistettu, ja koneetkin ovat osin syrjäyttäneet tekijöitä.
Ahonen on toiminut luottamustehtävissä vuodesta 1994.
– Junttasivat silloin "pääluotsikan" jakkaralle. Aluksi tein hommia puolikkaana, mutta sitten kokoaikaisena vuodet 2004–2020. Nyt teen yhtä päivää viikossa.
Vuosiin on mahtunut hienoja hetkiä, mutta myös sysimustia ja synkkiä.
– Pääluottamusmiehen homma edesauttoi fyysistä jaksamista, mutta henkiset paineet olivat siinä ihan toista luokkaa.
Kun vaikka kuntaliitosten jälkeen hyviltä kavereilta meni työpaikka alta, ei uni oikein tullut viikkokausiin. Ahonen laskeskelee käyneensä läpi ainakin kymmenet yt-neuvottelut.
Ahonen sanoo, että pääluottamusmiehen työhön sopii hyvin sanonta tieto lisää tuskaa.
– Mitä enemmän opit tehtävää ja opit ymmärtämään organisaatiota ja päätöksiä, sitä enemmän tuli olo, ettei tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Ahonen sanoo viime vuosien yt-neuvottelujen olleen siinä määrin automaattisia, että niihin ei kauheasti voi vaikuttaa.
– Monesti olen toivonut omalla uralla ja kaupungin yhteistoimintaneuvotteluissa, että olisi kolmikantaneuvotteluja, mutta eivät ne koskaan toteutuneet. Neuvotteluissa olisivat voineet olla mukana virkamiehet, poliitikot ja ammattijärjestöjen edustajat.
Nykypäivän tilanne näyttää Ahosesta karmealta.
– Tässä yhteiskunnassa on asiat sovittu vuosien ajan neuvottelemalla. Sitä neuvotteluhalukkuutta tarvittaisiin vielä nykypäiväänkin. Toivon todellakin, että päästäisiin neuvottelupöytään ilman, että joudutaan menemään yhteiskunnan kipukohtiin asti, eli lyömään satamat ja vienti kiinni. Se oli hurja liike, jota ei toivo tapahtuvaksi.
Ahonen kehuu vuolaasti työyhteisöä. Hän kertoo sanoneensa kaupunginjohtajallekin, että työssä on yksi etuus, josta hän ei luopuisi ja se on hyvä työyhteisö. Muita, työntekijöitä houkuttelevia etuuksia ei oikein sitten olekaan, sillä kunta-alalla ei ole pariinkymmeneen vuoteen pystytty kilpailemaan yksityisen puolen palkoissa.
Ahonen sanoo siirtyvänsä eläkkeellä pölynimurin kuljettajaksi.
– Sen olen päättänyt, että en jää laakereille makaamaan ja kuolemaa odottamaan. Rupean panostamaan itseeni.
Ahonen kertoo kuinka eläkkeelle jääneet työkaverit näyttävät nuortuneen silmissä.
– Heistä on se työn raskaus hävinnyt ja ovat ihan kuin eri ihmisiä. Toivottavasti itselle käy samalla tapaa, Ahonen sanoo.
Korjattu kello 4.3. klo 13.35 lausetta: "Vuonna 1985 kaupungilla oli 1 500 tuntipalkkaista työntekijää teknisen henkilökunnan sektorilla". Lisätty "teknisen henkilökunnan sektorilla".