Tukemisen painopiste on siirtynyt kilpaurheilusta lasten ja nuorten harrastamiseen.
Harrastusmaksujen kautta lapsiin ja nuoriin heijastuva kaupungin ja maan tiukka taloustilanne on höllännyt yritysten kukkaronnyörejä.
Vuodenvaihteessa esimerkiksi jyväskyläläinen jätteenkäsittelylaitteiden ja -koneiden valmistukseen erikoistunut Tana Oy kertoi tukevansa Jyväskylän ja Keski-Suomen alueen nuorisourheilua 5 000 euron lahjoituksella.
– Ajatus lähti siitä, kun uutisoitiin, kuinka kaupungin taloustilanteen vuoksi panostukset nuorten harrastusmahdollisuuksiin vähenevät, kertoo Tanan toimitusjohtaja Kalle Saarimaa.
– Minulla on omia lapsia, ja tiedän, kuinka tärkeitä harrastukset ovat heille. Ja toisaalta harrastuksilla on nuorten kautta iso merkitys myös yhteiskunnalle, hän jatkaa.
Saarimaa kertoo, että yritykselle oli erityisen tärkeää ohjata lahjoitus juuri lasten ja nuorten harrastustoimintaan.
– Ei haluttu tukea huippu-urheilua tai tehdä yleislahjoitusta, joka voisi valua esimerkiksi edustusjoukkueille tai aikuisille valmennukseen, vaan nimenomaan kohdistaa rahan nuoriin, jotka tarvitsevat tukea, että harrastus voi jatkua.
Saarimaa toivoo, että Tanan esimerkki innostaisi myös muita yrityksiä tukemaan harrastustoimintaa pystymällään summalla.
– Hienoa on, jos tukemme mahdollistaa edes kymmenen nuoren harrastuksen jatkumisen. Mitä useampi toimija innostuisi tukemaan, sitä useampi lapsi vois jatkaa harrastusta.
Lahjoituksen kohdistumista oikeaan osoitteeseen Tanan tapauksessa koordinoi liikunnan aluejärjestö Keski-Suomen Liikunta KesLi, jonka jäsenyhdistyksiä ovat keskisuomalaiset urheilu- ja liikuntaseurat. KesLin seurakehittäjä Laura Härkönen kertoo, että Tanan esimerkki kuvaa hyvin tukemisen painopisteen muuttumista.
– Yritykset haluavat tukea entistä enemmän lasten ja nuorten yhdenvertaisia harrastusmahdollisuuksia. Ennen kilpaurheilu kiehtoi enemmän, mutta nyt tuetaan lasten ja nuorten toimintaa.
Härkönen arvelee, että muutoksen taustalla on julkisuudessa näkyvyyttä saanut harrastamisen kalleus, huoli saada kansa liikkeelle sekä lasten ja nuorten yleistynyt pahoinvointi ja mielenterveysongelmat.
– On hoksattu, että urheiluseurat ovat niitä, jotka aidosti liikuttavat ihmisiä ja samalla luovat yhteisöllisyyttä, hän toteaa.
Urheiluseurojen kanssa tiiviisti työskentelevä Härkönen on myös huomannut, kuinka yhteiskunnan tuki ei enää riitä tukemaan vapaaehtoispohjalta toimivia seuroja.
– Seurat ovat myös itse alkaneet rakentaa sisäisiä tukijärjestelmiä, joilla katetaan vähävaraisten perheiden seuramaksuja ja siten mahdollistetaan harrastamista. Onneksi konsteja on löytynyt.
Lasten harrastuksia Jyvässeudulla tukivat myös esimerkiksi jäteyhtiö Mustankorkea, joka lahjoitti 1 000 euroa SOS-lapsikylän kautta vähävaraisten perheiden lasten harrastusmahdollisuuksiin.
OP Keski-Suomi jakoi 15 000 euroa niin ikään lasten ja nuorten harrastamisen sekä keskisuomalaisten hyvinvoinnin tukemiseen. Jyväskylässä tukea saivat esimerkiksi Jyväskylän Kenttäurheilijat, Jyväskylän Urheiluratsastajat, sekä amerikkalaisen jalkapallon seura Jyväskylä Jaguars.
LähiTapiola Keski-Suomi lahjoitti alueen yhdistyksille 85 000 euroa. Lahjoitukset suunnattiin muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksille, Setlementtitoiminnalle, vapaapalokunnille ja Jyväskylän ruoka-avulle.
Suurin yksittäinen tukisumma, 25 000 euroa, ohjattiin MLL Jyväskylän paikallisyhdistyksille Tourutuvan avoimen perhetoiminnan järjestämiseen. Tourutuvan toiminnan tarkoitus on tukea alle kouluikäisten lasten kotihoitoa, tarjota varhaiskasvatusta sekä parantaa vanhempien jaksamista. Aiemmin kaupungin säästötoimet vähensivät toiminnan tukea 25 000 eurolla.