Näyttelyn mustapohjaiset teokset ovat syntyneet yhteisöllisissä kirjontakokoontumisissa.
Suomen käsityön museon Kirjotut kannat -näyttelyssä perinteinen kirjontatekniikka on tuotu nykypäivään. Kirjotut kannat -kollektiivi muodostuu neljästätoista taiteilijasta, käsityöläisestä, aktivistista ja taiteentutkijasta, joita yhdistää halu ottaa kantaa yhteiskunnallisiin teemoihin ja ilmaista henkilökohtaisia ja poliittisia sisältöjä kirjonnan keinoin. Rovaniemellä toisensa kohdanneet ryhmäläiset tulevat eri taustoista ja eri puolilta maailmaa, ja moni on teoksia valmistaessaan ammentanut inspiraatiota ja kuvastoa oman kulttuurinsa käsityöperinteestä.
Kaikki näyttelyteokset on kirjottu luonnonväriaineilla käsinvärjätyillä villalangoilla mustalle villakankaalle. Ryhmäläiset ovat näyttelyteoksia valmistaessaan kokoontuneet kirjomaan yhdessä. Heidän käytössään on ollut lankakori, jossa on ryhmäläisten värjäämiä lankoja yhteiseen käyttöön. Kokoontumisissa muilta voi saada vinkkejä esimerkiksi lankojen värjäämiseen tai kirjontatekniikoihin liittyen.
Maria Huhmarniemi sanoo, että moni kaivannut koronan jälkeen yhteisöllisyyttä ja pyrkimys onkin ollut elvyttää käsitöiden tekemistä yhdessä. Huhmarniemi on pohtinut näyttelyteoksissaan juuria ja juurtumisen tematiikkaa. Hänen teoksissaan toistuu kuviona rukinlavoista tuttu ruusukeverkko.
Auringonkukkapelto oli minulle lapsena turvapaikka.
Tanya Kravtsov
Tanya Kravtsov on kääntänyt ajatuksensa omiin juuriinsa, ja toisen maailmansodan jälkeen Ukrainasta Siperiaan nälänhätää paenneeseen isoäitiinsä. Kravtsovin Korjaa tuska, kylvä toivoa -teoksessa auringonkukka juurtuu maahan, aivan kuten se juurtui aikoinaan myös hänen isoäitinsä uudessa kotimaassa. Vaikka aihe on rankka ja parhaillaan käynnissä oleva sota surettaa Kravtsovia, hän haluaa teoksiinsa mukaan toivoa.
– Auringonkukkapelto oli minulle lapsena turvapaikka, Kravtsov kuvailee.
Myös Minna Kovero on käsitellyt teoksessaan omia juuriaan, haluten ymmärtää esivanhempiensa maailmankuvaa ja luontosuhdetta. Hän lähestyi aihepiiriä jumalatarhahmon kautta ja hyödyntää teoksessaan myös karjalaisten käspaikkojen kuva-aiheita.
Elina Luiro on Suojaväri, suojaton väri -teoksessaan käsitellyt pohjoisen talviturkkisia eläimiä, jotka ilmastonmuutos ajaa ahtaalle. Teoksen eläinten kuten naalin ja metsäjäniksen valkea turkki erottuu helposti tummalta taustalta, aivan kuten luonnossakin ilman lunta.
Kirjotut kannat Suomen käsityön museolla 7.4.asti.