Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu -hanke pyrkii luomaan yhteisiä linjoja ja ohjeita päivän aktivoimiseen.
Pitkien istumisjaksojen katkaisu vaatii tietoisia tekoja, Olga Kilkki sanoo.
Hän on projektitutkijana Aktiivinen ja hyvinvoiva korkeakoulu (AHK) -hankkeessa.
AHK teki keskisuomalaisille korkeakouluopiskelijoille kyselyn, jolla se selvitti miten istumisen tauottaminen ja liikuskelu näkyy tai ei näy paikallisten korkeakoulujen toimintakulttuureissa ja -ympäristöissä. Huoli istumismäärästä on suuri, sillä THL:n valtakunnallisen tutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijat istuvat noin 11 tuntia päivässä. Määrä on valtava, ja iso osa tästä kertyy opiskelupäivän aikana.
– Istumisen tauottaminen ja liikkuminen ovat tärkeitä niin terveyden, hyvinvoinnin kuin opiskelukyvynkin takia, mutta tämä ei näy kovinkaan usein opetuksessa, etenkään etäopetuksessa, Kilkki sanoo.
Kilkistä olisi elimellisen tärkeää, että opiskelu- ja työelämässä johdolta tulisi vahva viesti liikunnan ja tauottamisen tärkeydestä. Kyselyn perusteella opiskelijoista valtaosa toivoisikin opettajien ottavan liikkumisesta enemmän vastuuta.
– Istumisen tauottaminen tulisi sisällyttää 2–3 kertaa tunnissa systemaattisesti osaksi lähi- ja etäopetuksen pedagogiikkaa. Korkeakouluihin tarvitaan yhteiset toimintaohjeet opetuksen aikaisen istumisen vähentämiseksi, Kilkki sanoo.
Opiskelijoiden ja opetushenkilöstön mukaan opiskelutiloista löytyy melko vähän liikuskelun mahdollistavia välineitä, kuten seisomatyöpöytiä, jumppapalloja tai muita liikuntavälineitä. Ympäristö antaa helposti vahvan signaalin istumisesta, jos muita vaihtoehtoja ei oikein ole. Luennolta siirrytään istumaan kirjastoon ja edelleen aulatilojen penkeille. Palaverit pidetään pöydän ääressä ja siirtymämatkat taittuvat usein istuvassa asennossa.
– Opettaja voisi myös tunnin alussa kertoa, että on täysin hyväksyttävää liikkua luennon aikana, jos siltä tuntuu.
Tauko ei välttämättä tarkoita aina sitä, että muut työt laitetaan sivuun ja ryhdytään jumppaamaan. Kilkistä mikään ei edellytä etäluennon paikallaan seuraamista istuen.
– Hyviä pieniä taukoja ovat myös sellaiset, että valitsee rappuset hissin sijaan. Menee vähän kauempana sijaitsevaan vessaan ja pitää vaikka palaverin seisaaltaan.
Kilkki sanoo, ettei pitkien istumarupeamien terveydellisiä haittoja poisteta sillä, että mennään illalla harrastamaan liikuntaa. Liikunnan harrastaminen ja taukojen pitäminen istumisessa ovat kaksi asiaa, joiden molempien tulisi kuulua arkeen.
Opettajat nostavat esiin, että korkeakouluista puuttuvat yhteiset toimintaohjeet opetuksen aikaisen istumisen vähentämiseksi. AHK-hanke on tehnyt pieniin taukoihin sopivia ohjeistuksia eli hyvinvointikortteja, jotka ovat vapaasti kaikkien saatavilla hankkeen sivuilla.
Sitten Kilkki kutsuu luentosalillisen opiskelijoita nousemaan ylös. Kun koko keho on pyöritelty parissa minuutissa, on olo ihan erilainen. Veri kiertää ja ajatus luistaa.
– Hyvä keino on myös tehdä liikunta osaksi opetussisältöä esimerkiksi seisomaäänestyksellä, Kilkki vinkkaa.
Liiallinen istuminen ei luonnollisestikaan ole vain opiskelijoiden ongelma. Sama ilmiö on nähtävillä nyky-yhteiskunnassa hyvin monelle alalla.