Putkikassit olivat 1980-luvun huippusuosittu muoti-ilmiö. Sen jälkeen suosioon tulivat reput.
Mini-Laukun nykyinen kauppias Pauliina Kolari on kasvanut käsi- ja matkalaukkujen, lompakoiden ja asusteiden keskellä. Hän teki 5-vuotiaana Maakunnan sisäpihalla eli nykyisen Torikeskuksen paikalla olleeseen myymälään ensimmäisen ikkunasomistuksensa.
Yritys on toiminut Jyväskylässä 49 vuotta ja on luultavasti Suomen suurin laukkuihin erikoistunut kauppa.
– Välillä täytyy elämässä sulkea vanhoja ovia, että voi avata uusia. Nyt on sen aika. Vaikka ollaankin näin lähellä yrityksen 50:tä vuotta, olemme tehneet vanhempieni kanssa tällaisen päätöksen. Olemme yrittäneet etsiä yritykselle jatkajaa, mutta ei ole löytynyt, Kolari sanoo.
Hänen isänsä Teuvo Koskela oli alun perin suutari, ja hän perusti laukkuja ja lompakoita myyvän kaupan sen yhteyteen. Kolari toteaa, että hänen isällään oli vahva palo yrittäjyyteen ja hän ei ole itsekään ajatellut muuta uraa kuin jatkaa yrityksen toimintaa.
– Olen ollut kova kauppatäti pienestä lähtien ja olen opiskellut kaupallista alaa yritystämme ajatellen. Isä ja äitini Marja Leena Koskela ovat edelleen taustalla mukana, vaikka ovatkin olleet eläkkeellä jo vuosia.
Mini-Laukku on toiminut vuosien aikana Kauppakadulla, Forumissa eri kerroksissa ja viimeisimpänä Torikeskuksessa.
Olen ollut kova kauppatäti pienestä lähtien.
– Kasvuun on vaikuttanut se, että valikoimaa on lisätty koko ajan. Kuulumme Osuuskunta Laukkuketjuun, jonka kautta tuotamme maailmalta laukkuja. Se on ollut merkittävä asia. Varsinkin tuonti on mahdollistanut valikoiman laajenemisen, Kolari kertoo.
Kaupunki on muuttunut ja kasvanut Pauliina Kolarin mukaan paljon 49 vuoden aikana.
– Myös asiakaskunta on laajentunut ja meillä on paljon kanta-asiakkaita. Tammikuun alussa alkaneen loppuunmyynnin vuoksi olemme välillä melkein itkeneet heidän kanssaan. Olemme kuulleet ihania tarinoita vuosien varrelta. Joku on muistellut miten hänelle on ostettu lapsena meiltä ensimmäinen koulureppu ja hänestä on tullut aikuisenakin asiakkaamme. Keskustelut ovat mukavia, vaikkakin myös haikeita.
Pauliina Kolari sanoo, että vanhan erikoisliikkeen lopetus on iso asia Jyväskylässä. Hän on haikeana myös työntekijöiden puolesta, sillä yrityksessä on ollut pitkiä työsuhteita.
– Olemme pitäneet aina hyvää huolta työntekijöistä, sillä he ovat kuin perheenjäseniä.
Yrittäjän työhön on kuulunut myös kiertää eri puolilla maailmaa alan messuilla. Kolari kertoo tehneensä vuosien aikana messuilta mielenkiintoisia löytöjä.
– Joskus ne ovat yllättäviäkin. Monesti ei arvaakaan miten voimakkaasti jokin tuote alkaa myydä. Olemme päässeet tuomaan ihan uutta muotia Suomeen. On ollut myös erilaisia hittituotteita. Esimerkiksi 1980-luvulla putkikassit melkein revittiin käsistä. Ihmiset ostivat niitä todella paljon. Olkalaukut olivat pitkään muodissa, mutta sen jälkeen repuista tuli hittituotteita. Ne ovat edelleen suosittuja, mikä onkin ergonomisesti hyvä asia.
Naisilla oli menneinä vuosina rahakukkarot ja miehillä lompakot. Jossain vaiheessa lompakot tulivat suosituksi myös naisilla.
– Lompakoissa näkyy korttimaksaminen. Muistan, kun tuli myyntiin kotimainen lompakko, jossa oli yksi korttitasku. Siinä luki kultaisilla kirjaimilla ”Korttitasku”. Sen jälkeen korttipaikkoja tuli lompakoihin paljon, mutta nyt ne ovat vähentyneet, kun nykyään on puhelimessa maksumahdollisuuksia. Lisäksi korttikotelot ovat yleistyneet, joissa on melkein kaikissa suojaukset lähimaksukorteille.
Kukapa muistaa enää matkalaukkuja, joita piti kantaa. Ensimmäinen uudistus oli laukkujen alle tulleet pyörät.
– Asiakkaat ovat valveutuneita, kun etsivät matkalaukkua. He tietävät millaiset mitat ovat hyväksyttyjä eri lentokoneissa. Nykyisin laukut ovat pystyasennossa, kun pari vuosikymmentä sitten ne olivat vaaka-asennossa. Materiaalit ovat keventyneet ja laukut ovat silti kestäviä.
Pauliina Kolari sanoo pitävänsä ensin lomaa sen jälkeen, kun myymälä suljetaan. Hänellä on myös ajatuksia uuteen elämänvaiheeseen, mutta sitä hän ei avaa sen enempää.
– Olen pitänyt aina lomia. En ajattele, että olisin superihminen ja minun pitäisi jaksaa olla aina töissä. Yrittäjän täytyy pitää itsestään huolta. Tällä paikalla olisi uuden yrittäjän helppo jatkaa ja otan edelleen tarjouksia vastaan, Kolari toteaa toiveikkaana. Myymälä pidetään auki niin kauan kuin laukkuja riittää.