Panu Koskimies ja Mikko Varvemaa perustivat Vaajakoskelle monipuolisen keramiikkakeskuksen. Savitaivas syntyi menetetystä paikasta ja Kansalaisopiston täyttyvistä kursseista.
Vaajakosken vanhan tikkutehtaan korkeiden ikkunoiden takaa näkyy heiluvaista liikettä. Kun oven avaa ja astuu remontin alla olevaan tilaan, vastaan tulvivat sanat ”You can get it if you really want it”. Kyse on Jimmy Cliffin kappaleesta, joka vakuuttaa, että ”Jos todella haluat sitä, sen myös saat”. Sanoma korostuu entisestään, kun sen tahdissa jammailee kaksi raavasta miestä – Panu Koskimies ja Mikko Varvemaa. He ovat tuoreen Savitaivas-yrityksen perustajat ja uusi, tervetullut lisä Varassaaren taiteilijayhteisöön.
– Olemme kokeneet itsemme hienosti tervetulleeksi tänne ja täällä on hyvää pöhinää eri toimijoiden kesken, Koskimies sanoo.
Varassaaren taiteilijayhteisöön kuuluu muun muassa valokuvaajia, käsityöläisiä, digitaalisen alan taiteilija ja shibaritaiteilija.
Kuvanveistäjä Koskimiehellä oli pitkään tilat Jyväskylän Pitkäkadulla, mutta kaupunki tyhjensi paikan toimijoista, joiden joukossa oli paljon kulttuurialan väkeä. Aueelle on suunnitteilla asuinrakennuksia. Koskimies on toiminut vahvasti alueen ja sen kulttuurihistoriallisen perimän puolestapuhujana, mutta sanoo, että kaikki mikä on tehtävissä on nyt tehty.
– Kaupunki ei lainkaan ymmärrä kulttuurimaiseman ja -työn arvoa. Me olimme kaupungin suunnitelmien tiellä, mutta ei tässä mistään taiteilijajahdista ollut kyse. Lähteä olisivat saaneet varmasti alan kuin alan toimijat.
Pitäisi kai olla toksisen maskuliininen, että olisi oikea mies.
Haastavat ajat ja muutokset johtavat usein uusiin suunnitelmiin. Näin kävi Koskimiehellekin. Hän tutustui Varvemaahan ja pyysi tätä kumppanikseen yritykseen, joka järjestää keramiikkakursseja, tarjoaa kurssitusmahdollisuuksia muille ja työtiloja jo pidemmälle edistyneille harrastajille.
– Kun ammattitaiteilija pyytää kumppaniksi, niin ei kai siihen muuta voi vastata kuin kyllä, Varvemaa sanoo ja hymyilee.
Yhteistyö on ollut sopivalla tapaa saumatonta. Varvemaa luonnehtii Koskimiestä ”taiteilija-haaveilijaksi, jota pitää välillä potkia persuksille”.
– Mutta samanaikaisesti hän myös hyvällä tapaa jarruttaa minua. Me katsottiin ensin paikkoja Tikkakoskelta ja olisin varmaan itse sinne tehnyt sopimuksen, mutta Panu jarrutteli. Ja onneksi jarrutteli. Nyt saatiin näin hienot tilat täältä vanhalta tikkutehtaalta, hyvästä yhteisöstä.
Asioilla on siis tapana luontua. Melkein itsestään syntyi myös firman nimi. Varvemaan mieleen tupsahti nimi Savitaivas, ja hän lähetti Koskimiehelle viestin tästä. Kun Koskimies sai viestin, hän oli juuri tarkistamassa netistä, onko joku jo ottanut käyttöön nimen Savitaivas. Kuulostaa melkein liian hyvältä yhteensattumalta ollakseen totta.
Koskimiehellä on pitkä ura taiteilijana, mutta Varvemaa on tekijänä tuoreempi. Tai itse asiassa hän ei ole tekijänä ollenkaan tuore, sillä takana on pitkä käsillä tekemisen ura sähkömiehenä ja talonrakentajana. Keramiikan hän löysi kuitenkin vasta tovi sitten hakiessaan vaimonsa kanssa kansalaisopiston keramiikkakurssille. Varvemaa pääsi sisään, vaimo ei.
Varvemaa sanoo keraamisen tekemisen herättäneen jonkin verran hilpeyttä tuttavissa.
– Pitäisi kai olla toksisen maskuliininen, että olisi oikea mies, hän sanoo ja nauraa ja lisää, ettei testosteronia aio kuitenkaan ottaa purkista, sillä keramiikan teko on niin mukavaa.
Savitaivaan pohjalla on osin idea kansalaisopiston kyvyttömyydestä tarjota kursseja kaikille halukkaille. Joka vuosi pihalle jää iso osa innokkaita harrastajia. Koskimies ja Varvemaa kutsuvat heitä nyt Savitaivaaseen harrastamaan.