Marianne Purasen tie Jyväskylän yliopistoon ei ole ollut kaikista suorin. Vauhtia hän haki fysioterapeutin opinnoista.
Jyväskyläläinen Marianne Puranen ei päässyt Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan ensimmäisellä tai toisella hakukerralla. Eikä vielä kolmannellakaan.
Nyt hän kuitenkin opiskelee samassa opinahjossa terveystieteitä liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.
Minkälainen tie tähän pisteeseen on ollut?
Viisi vuotta sitten nyt 24-vuotias Puranen valmistui ylioppilaaksi. Siitä alkoi mutkikas polku kohti unelmien opiskelupaikkaa.
– Lukion jälkeen ajatuksena oli, että pidän välivuoden. Kävin liikunnan pääsykokeissa, jotta näen, minkälaiset ne ovat. En päässyt sisälle, koska en oikeastaan edes lukenut pääsykokeisiin, Puranen kertoo.
Heti syksyn koittaessa tuoreen ylioppilaan mieli kuitenkin muuttui, eikä välivuosi maittanut: opiskeluintoa Puraselta löytyi.
Välivuosi toi selkeyttä ajatuksiin. Liikuntabiologia kiinnosti häntä kaikista eniten liikuntatieteellisen tiedekunnan aloista, mutta terveystieteet kulki vahvasti rinnalla.
– Aloin opiskella pääsykokeita varten ihan kunnolla ja tein töitä ohella. Paineet päästä sisälle olivat todella kovat – se oli minulle ihan ykkösjuttu.
Liikuntabiologian pääsykokeissa on kaksi vaihetta. Toista kertaa hakiessaan kutsua toisen vaiheen valintakokeeseen ei tullut.
– Siinä tuli melkein romahdus. Se otti todella koville. Sinä vuonna olin valmennuskurssilla, josta sain ihania kavereita. Samasta porukasta kaikki muut pääsivät kouluun paitsi minä. Se oli aika iso pala itselleni.
Kannattaa selvittää erilaiset reitit haluamaansa koulupaikkaan.
Puranen haki kolmatta kertaa liikuntatieteelliseen vuonna 2020. Samalla kerralla hän haki Jyväskylän ammattikorkeakouluun fysioterapeutin opintoihin.
– Istuin fysioterapian pääsykokeissa ja mietin, että ”apua, olisiko tämä minun kouluni, olisi vähän outoa.” No, sitten pääsin sinne varasijalta. Kun sain tietää koulupaikasta, pääsi pieni paniikki-itku. Olin onnellinen, mutta mietin myös, mitä olen tekemässä.
Alasta Purasella ei ollut mitään tietoa etukäteen, joten ei auttanut muu kuin ottaa selvää. Asioiden selvittäminen kannatti, sillä uusi tie unelmien koulupaikkaan avautui silmien eteen.
– Sain tietää, että kandin pystyy hyväksilukemaan liikuntatieteelliseen ja hakemaan sen kautta maisteriin. Ajattelin tämän olevan ihan hyvä väylä.
Viime syksynä hän haki uudestaan ja lopulta otti vastaan opiskelupaikan terveystieteiden kandidaatti- ja maisteriohjelmaan. Puranen valmistuu joulukuussa fysioterapeutiksi, jonka jälkeen hän pääsee opiskelemaan maisterivaiheeseen yliopistoon.
Vuoden aikana Puranen on opiskellut muutamia kursseja maisteriopintoja ja sen lisäksi fysioterapian opintoja.
Hänellä siis on kokemusta opiskelemisesta niin ammattikorkeakoulussa kuin yliopistossa.
– Fysioterapiaa opiskellessa opin, että käytännön työkin kiinnostaa. Koko ajan oli kuitenkin sellainen olo, että yliopiston tarjoama teoria kiinnostaa. Terveystieteistä saa myös yleisemmän asiantuntijuuden, jota jäin fysioterapian opinnoissa kaipaamaan.
Monta kertaa torjutuksi tuleminen on herättänyt erilaisia ajatuksia ja epäilyksiä.
– Välillä olen kyseenalaistanut, onko tämä varmasti oikea ala. Pääsykoe on kuitenkin vain yksi suoritus: vaikka se menisi huonosti, itseään ei voi sen perusteella arvioida.
Koulupaikan hakemisessa Purasta motivoi, että hän oli aina todella lähellä sisäänpääsyä. Pienimmillään kaikki oli kiinni puolesta pisteestä.
– Olen todella määrätietoinen. Se varmasti auttoi jaksamaan.
Pääsykoe- ja opiskelutaivaltaan Marianne Puranen on jakanut ahkerasti omalla Instagram-tilillään. Seuraajilta on tullut kiitosta erityisesti vertaistuesta.
– On sanottu, että on ihanaa nähdä tätäkin puolta, ettei heti pääse sisään.
Tulevaisuudessa Puranen haluaisi yhdistää työssään sosiaalisen median sisällöntuotannon ja terveyden asiantuntijuuden.
– Mielessäni on aina ollut, että haluaisin tuoda arkisella kielellä ihmisille enemmän tietoa terveydestä. Yrittäjyys on aina ollut se juttu itselleni.
Ensimmäisenä välivuotenaan Puranen opiskeli myös avoimessa yliopistossa. Hän ei kuitenkaan pariin ensimmäiseen vuoteen tiennyt mahdollisuudesta hakea avoimen yliopiston kautta opiskelemaan terveystieteitä.
– Avoimen kautta hakeminenhan yleistyy koko ajan. Jos olisin tiennyt, olisin varmasti päässyt nopeammin sinne, minne halusinkin. Minusta tuntuu, että asiat menivät kuitenkin juuri niin kuin niiden pitikin mennä.
Puranen onkin sitä mieltä, että kaikki oli odottamisen arvoista.
– Usko itseesi. Kun on pääsykokeen hetki, kannattaa ajatella, että kuka vain tästä salista voi päästä sisälle. Välivuosista kannattaa myös nauttia, jos sellaisia tulee, sekä selvittää erilaiset reitit haluamaansa koulupaikkaan. Niitä varmasti löytyy niin avoimesta kuin ammattikorkeakoulusta. Reittejä on monia ja niistä voi olla vaikea saada tietoa, mutta apua kannattaa kysyä.