Jouni Aapajärvi on järjestänyt Lucky-ravintolassa pubivisoja jo 16 vuotta.
Torstai-ilta ja kirkkopuiston laidalla sijaitsevan Lucky-pubin pöytien äärellä on kourallinen asiakkaita. Osa lukee tiiviisti puhelinta, osa rupattelee kavereiden kanssa. Monella pöydällä on varattu-kyltti. Yhdellä seisoo standardi eli pöytälippu, jonka salossa on punainen lippu kanan kuvalla.
Mitä lähemmäs kello käy kahdeksaa, sitä tiheämmin ovi käy. Kohta on jo ruuhka. Sitten kello lähestyy puolta yhdeksää ja ovi käy vielä kerran. Sisään astuu Jouni Aapajärvi, joka on vetänyt pubissa visoja nyt jo 16 vuotta eli vuodesta 2007. Kisaajat tunnistavat illan isännän ja tervehtivät tätä arvostaen ja ehkä jopa ilmeitä tulkiten. Näyttääkö isäntä siltä, että vielä kannattaisi kurkata päivän tuoreimmat uutiset verkkolehdistä. Alkamassa on jokaviikkoinen pubivisa.
Aapajärvi suuntaa kisapaikalle Nokialta, jossa hän työskentelee lukiossa apulaisrehtorin virassa ja opettaa historiaa ja yhteiskuntaoppia. Koti hänelle on ollut Jyväskylässä 1990-luvun puolivälistä asti.
Aapajärvi kertoo visailijamäärässä tapahtuneet alun nousun ja notkahduksen jälkeen selvää kasvua vuodesta 2018.
– Kun kysymysten asettelua vähän muokattiin ja mukaan tuli ajankohtais- ja populääriaineistoon pohjautuvia kysymyksiä, suosio lähti taas nousuun. Nykyisin mennään osallistujien suhteen huippuluvuissa.
– Välillä on niin täyttä, että joukkueet kirjoittavat vastauksia seinää vasten, Anniina Kostis tiskin takaa kertoo.
Kisajoukkueita on tänä keväänä ollut keskimäärin 15. Osa luottaa muutamaan terävään päähän, osa kokonaiseen laumaan.
Ikkunapöydässä istuu viiden hengen joukkue – kaksi pariskuntaa lisävahvistuksella.
– Meidän poika on käynyt täällä kymmenen vuotta ja hän puhui meidät ympäri ja houkutteli mukaan. Me olemme uusia tekijöitä, mutta menestys on nousujohteinen, Jari Lääperi sanoo hymyillen.
Ryhmän nimi on Team Kanavuori ja jäsenistä Hemmo Huotarinen pitää kirjaa esitetyistä kysymyksistä ja ryhmän menestyksestä.
Toiminta on selvästi tavoitteellista. Kysymyksiä tulee kuulemma usein kyseltyä loppuviikosta työpaikalla.
Lääperin poika kuuluu Mustuneet Kanat -ryhmään. Juuri siihen, jolla on pöydällä oma lippu, omat tiimipaidat ja leimasin, jolla merkitään vastauslomake. Mustuneet kanat ovat kevään kisatilannetta seuraavalla taululla sijalla kaksi.
– Jouni on meidän entinen opettaja Vaajakoskelta. Ja kai me ruvettiin käymään täällä vähän senkin takia, että näytetään sille, että osataan. Meidän pahin vastus on Elokuuset, Antti Lääperi sanoo.
Elokuuset-ryhmän nimi juontaa siitä, että ensimmäiseen kisaan osallistuttiin elokuussa vuosikausia sitten ja jäseniä oli tuolloin kuusi. Joukkue koostuu opettajista ja tilastoissa ryhmän etumatka on selvä.
On selvää, että pubivisassa tärkeää ei kuitenkaan ole voittaminen tai edes visailu, vaan yhdessä vietetty aika ja kisaan kuuluva joukkueiden välinen dynamiikka.
Sitten kajahtaa ensimmäinen kysymys: Mikä Suomen yliopistollisten keskussairaaloiden vastasyntyneiden teho-osasto sai WHO:n tunnustuksen?
Joku väittää ensimmäistä kierrosta lämmittelyksi, mutta selvää on, ettei tässäkään tuurilla pärjää. Päät taipuvat yhteen ja kuuluu armotonta supattelu. Joku taitaa todeta tarkoituksella väärän vastauksen kuuluvalla äänellä. Kaikenlainen hämäys on sallittua, vain teknisten apuvälineiden käyttö on kiellettyä.
Kierroksia on kolme. Ajankohtaisuuksista siirrytään paikallisiin ja sekalaisiin. Lopuksi on niin sanottu hard core -kierros, jolla pureudutaan visailuklassikoihin.
– Kompia en harrasta. Ne eivät ole minusta hauskoja, Aapajärvi sanoo.
Hän käyttää kysymyksien laatimiseen 2–3 tuntia viikossa. Usein apuja tulee muutaman kysymyksen verran Lasse Koistiselta.
Kierrosten välissä vedetään henkeä sen aikaa kun Aapajärvi tarkistaa laput ja julistaa kierroksen sijoitukset. Palkinnot ovat lahjakortteja alkoholittomiin tuotteisiin. Illan voittajajoukkue saa ruokalahjakortin Haraldiin.
– Menevät sitten porukalla syömään kun lahjakortteja on kertynyt tarpeeksi, Kostis tietää kertoa.
– Eikö kukaan ottanut sinut joukkueeseen, Mustuneiden Kanojen Lääperi kysyy toimittajalta lunastaessaan voittolapuilla tiskiltä sipsejä ja limsaa.
Myönnettävä on, että osallistuminen Surkkari-nimellä kävi mielessä, mutta jos vaikka häviö ei häpeä olekaan, voisi yhden hengen joukkueen rökäletappio olla kuitenkin liian kuumottavaa.
Kevään viimeinen visailupäivä on 25.5. Kesätauolta palataan elokuussa. Aapajärvi on luvannut jatkaa visojen pitämistä ainakin vuoden ajan. Visaajat antoivat ilmoituksesta kiitolliset aplodit.
– Kyllä Jouni on olennainen osa näitä visailuja, yksi kisaajista toteaa.