Vanha pyörä saa sähköistettynä uuden elämän

Laitettaisiinko sähköt takapyörään, eteen vai keskelle? Tällaisiin pyöriin laitetaan yleensä poljinkeskiömoottori, pohtii työntekijä Topi Väänänen ääneen pyöränsä jälkisähköistyksestä kyselemään tulleelle Kaapo Kinkelalle.

Ovi käy ja puhelin soi. Kaikissa pyöräkorjaamoissa piisaa keväisin asiakkaita, mutta nelisen vuotta sitten toimintansa aloittanut Jyväskylän Sähköpyörä on siinä mielessä erityinen, että se on kaupungin ainoa nimenomaan sähköpolkupyörien ja muiden sähköisten tai sähköavusteisten kulkuvälineiden eli “sähkökulkineiden” huoltoihin ja korjauksiin sekä polkupyörien jälkisähköistykseen erikoistunut pyöräkorjaamo.

Yrityksen perustamisen taustalla on toimitusjohtaja Ville Korhosen oma harrastuneisuus ja intohimo.

– Viitisen vuotta sitten huomattiin harrastajapiireissä, että sähköpyöräily on tulossa valtavirtaan. Tuumattiin, että tällaisella palvelulle voisi olla käyttöä, Korhonen kertoo.

Jyväskylän Sähköpyörän toiminta alkoi omassa tallissa kevytyrittäjyyden kautta tarjoamalla tavallisten polkupyörien muuntamista sähköavusteisiksi polkupyöriksi sekä sähköpyörien ja muiden sähkökulkineiden huoltoa.

– Positiivinen palaute vahvisti päätöstämme. Tutustuimme Jyväskylän kaupungin pyöräilynedistämisstrategiaan, jossa tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä 20 prosenttia alle viiden kilometrin työmatkoista taitetaan sähköavusteisin polkupyörin. Tämä sopi hyvin toiminta-ajatukseemme, Korhonen toteaa.

Keväällä yritys muutti isompiin tiloihin Rajakadulle.

Sähköpolkupyörät ovat yleistyneet viime vuosina huimasti.

Tärkeintä on, että vanha pyörä saa uudenelämän.

– Viitisen vuotta sitten kaupungilla näki 2–3 sähköpolkupyörää viikossa. Nyt niitä ja muita sähkökulkineita näkee päivittäin kaikkialla, Korhonen kertoo.

Sähköavusteisten polkupyörien suosion kasvuun ovat vaikuttaneet myös muassa moottori- ja akkuteknologian kehittyminen sekä polttoaineen hinta.

Tällä hetkellä noin kolmasosa Jyväskylän Sähköpyörän töistä muodostuu pyörien ensi- ja kausihuolloista.

– Sähkökulkine on hyvä huoltaa pari kertaa vuodessa tai noin 1 000 ajokilometrin välein, mutta se on silti autoon verrattuna lähinnä kertasijoitus.

Moottorin avustustehon voi säätää kunnon ja maaston mukaan, mikä on vaikkapa kumpuilevassa Keski-Suomessa merkittävä etu. Korhosen mukaan sähköt ottavat “ikävän pois pyöräilystä”. Keskiavustukselle itse polkiessa akku takaa 60–120 kilometrin toimintasäteen.

– Ylämäessäkin pystyy polkemaan kevyesti normaalirasituksella. Esimerkiksi työmatkat taittuvat keskimäärin puolta nopeammin kuin tavallisella pyörällä, Korhonen sanoo.

– Paras palaute on, kun asiakas tulee ensimmäiseltä koeajelultaan hymy naamalla. Moni ihminen saa tällä tavalla uutta intoa sekä myös lisää vuosia pyöräilyynsä.

Mitä tulee ekologisuuteen, Korhonen arvelee, että tällä hetkellä käytössä olevat sähköpolkupyörä ovat välivaihe niiden evoluutiossa.

– Se on tosiasia, että niiden valmistustavat eivät ole ihan niitä vihreimpiä, mutta jostain on lähdettävä. Hiilijalanjälkeä kuitenkin pienennetään, kun pyöriä huolletaan ja korjataan ja ne saadaan tien päälle.

– Kaupunkien keskustoissa ei myöskään ole loputtomasti tilaa kasvavalle automäärälle.

Uuden sähköpyörän saa nykyään halvimmillaan reilulla tuhannella eurolla. Tavallisen polkupyörän jälkisähköistys maksaa osineen ja töineen noin 1 400 euroa. Miksi ihminen haluaa sähköt vanhaan pyöräänsä sen sijaan, että hankkisi uuden?

– Siinä saa halvemmalla paremman. Jälkisähköistetyt pyörät ovat helpompia huoltaa kuin markettien valmiit pyörät, joihin voi esimerkiksi olla vaikeaa löytää varaosia. Korhonen sanoo.

– Tärkeintä on, että vanha pyörä saa uuden elämän. Monilla on vanhaan pyöräänsä vahva tunneside.

Pystyykö periaatteessa mistä tahansa tavallisesta polkupyörästä tekemään sähköpolkupyörän?

– Lähtökohtaisesti kyllä, jalka- tai käsijarrulliseen pyörään, maastopyörään tai vaikka vanhaan mummopyörään.