Super Mario -elokuva on rikkonut ennätyksiä.
Elokuvat
The Super Mario Bros. Movie. O: Aaron Horvath ja Michael Jelenic.
Veljespari Mario ja Luigi ovat perustaneet putkihuoltofirman, mutta majailevat vanhempiensa amerikanitalialaisilla stereotypioilla vuoratuissa nurkissa. Kun Brooklynissä puhkeaa tulva, päätyvät viiksekkäät veljekset maanalaiseen portaaliin, joka kuljettaa heidät Sienimaailmaan.
Mario on Nintendon menestynein videopelisarja ja Super Mario Bros. (1985) sen tunnetuin ja myydyin peli. The Super Mario Bros. Movie pohjautuu etenkin jälkimmäiseen, mutta sisältää hahmoja ja välineitä myös muista peleistä, kuten Donkey Kongista ja Mario Kartista.
Nintendon ja Illuminationin (Itse ilkimys, Kätyrit) yhteistyö on suoraviivaista rymistelyä värikkäässä ympäristössä, joka vilisee viittauksia 80-peleihin, ja jota säestää saman vuosikymmenen soundtrack.
Varsinaista tarinaa ei ole. On vain joukko kohtauksia, joilla Mario-pelien tutuimmat toiminnallisuudet ja yksityiskohdat on ympätty mukaan.
Nykyaikaa edustaa se, että prinsessa on vaihtunut avuttomasta pelastettavasta aktiiviseksi pelastajaksi ja että Marion ja Luigin italia-aksenttia kommentoidaan itseironisesti.
Mario Brosin pohjalta ilmestyi elokuva jo vuonna 1993, mutta se floppasi pahemman kerran. Uusi tulkinta on sen sijaan rikkonut videopelisovitusten ennätyksen toisensa jälkeen ja saattaa nousta jopa kaikkien aikojen katsotuimmaksi animaatioelokuvaksi.
Puskista menestys ei tullut, sillä myös Segan kuuluisimman pelihahmon Sonic the Hedgehodin ympärille rakennetut elokuvat ovat keränneet katsojia.
Mariollekin on takuulla luvassa lisää elokuvia. Toivottavasti niissä panostetaan myös käsikirjoitukseen.
Suoratoisto
Rampage. O: Brad Peyton. Elisa Viihde.
Davis on tuiki tavallinen Dwayne Johnsonin näköinen erikoiskoulutuksen saanut taistelija ja villieläinkouluttaja, joka on adoptoinut albiinogorillan. Hänen tylsä arkensa rikkoutuu, kun maahan kulkeutuu yhdiste, joka tekee eliöistä alati kasvavia ja vihaisia. On ikävä sattuma, että näyte-erä sinkoutuu juuri suden, gorillan ja alligaattorin suihin.
Olen sen ikäinen, että minun olisi lähtökohtaisesti helppo suhtautua lempeästi Rampage-kolikkopelin pohjalta tehtyyn elokuvaan. Mutta kaikkea ei edes nostalgian lämpö pysty sulattamaan.
Idea kaupungin tuhoavista hirviöistä riitti alkukantaisen tietokonepelin pohjaksi mutta ei kannattelemaan huonosti käsikirjoitettua, ison budjetin elokuvaa. Tilannetta ei pelasta Brad Peyton, jonka katastrofielokuvien kohdalla yhdyssanan määriteosa kuvaa paremmin tuotosten laatua kuin sisältöä.
Rampage (2018) muistuttaakin enemmän 120 miljoonan dollarin sisäpiirivitsiä kuin elokuvaa.