Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Harva onnistuu näkemään suurisilmäisen liitäjän

Liito-oravia asuu Jyväskylässä ­paikoin hyvinkin lähekkäin ihmisten kanssa.

Kevättalvella liito-oravan elinpiirin paljastavat kellertävät, noin riisinjyvän kokoiset papanat. Kevät on liito-oravakartoitusten sesonkiaikaa, sillä lumien sulettua vanhatkin papanat paljastuvat puiden juurilta, eikä kasvillisuus vielä peitä jätöksiä alleen.

Jyväskylän kaupungin ympäristönsuojelusuunnittelija Mira Niemelä on tehnyt huhtikuussa liito-oravainventointia Kypärämäen ja Köhniön metsissä, sillä alueen liito-oravatilanne halutaan selvittää ennen tiedossa olevia metsätöitä. Laki suojelee liito-oravan lisääntymis- ja levähtämispaikkoja, joten lajin käyttämät ydinalueet jätetään kaupungin metsätöissä rauhaan.

Inventointityö vaatii tarkkaa silmää, sillä siinä edetään hitaasti puu puulta. Niemelä sanoo, että kartoituksessa tarkistetaan puiden alla mahdollisesti olevat liito-oravan papanat, jonka lisäksi puista etsitään pesiä, jotka voivat olla joko koloja, pönttöjä tai oravan vanhoja risupesiä.

Ensimmäistä itsenäistä liito-oravainventointiaan tehnyt Niemelä iloitsee siitä, että kartoituksen yhteydessä hän onnistui ensimmäistä kertaa näkemään liito-oravan.

– Liito-orava kurkkasi kolosta, kun olin puun lähellä. Se oli hieno hetki, olin ihan onneni kukkuloilla, Niemelä kertoo hymyillen.

Liito-oravia elää Jyväskylän kaupunkialueella, mutta eläimen näkeminen on harvinaista, sillä päivät se viettää usein pesässään ja lähtee liikkeelle vasta iltahämärissä. Suurisilmäinen hopeanharmaa liito-orava mielletään sympaattiseksi eläimeksi, ja siihen liitetään myös tiettyä mystiikkaa.

– Liito-orava on hämärän liitäjä, Jyväskylän kaupungin kaavoitusbiologi Anne Laita kuvailee.

Laita on tehnyt 1990-luvulta lähtien töitä liito-oravien parissa. Viime vuodet hän on työskennellyt Euroopan unionin rahoittamassa LIFE-hankkeessa, jossa Jyväskylän kaupunki on mukana.

– Liito-oravanaaras pysyttelee samalla pienehköllä reviirillä, mutta koiraan elinpiiri on selvästi laajempi, Laita kertoo.

Elinympäristöjen pirstoutuminen on liito-oravalle haitallista, ja lajin tarpeet pyritään huomioimaan kaupunki- ja hankesuunnitteluissa. Laita sanoo, että liito-oravan kulkuyhteyksien suojelu on tärkeää. Liito-oravien tulisi pystyä liitämään esimerkiksi metsäalueelta toiselle ajoteiden yli. Hippoksen alikulun takia kaadettiin liito-oravien käytössä olevia puita, ja tilalle tuotiin kaksi kulkuyhteyksiä parantavaa tolppaa. Laita kertoo, että seuraavana apua tarjotaan Tikanväylän ylitykseen, joka on liito-oravalle liian pitkä matka liidettäväksi.

– Tikanväylän ylitykseen on tulossa sekä puuistutuksia että tolppia, Laita sanoo.

Jyväskylässä liito-oravia pesii muun muassa Seminaarinmäen ja Keskussairaalanmäen alueella. Liito-orava suosii yleensä varttunutta sekametsää, jossa kasvaa sille ravinnoksi soveltuvaa haapaa ja leppää sekä kolopuita ja kuusia pesäpuiksi. Liito-orava pesii myös pöntöissä.

Anne Laita muistuttaa, että liito-oravan pönttöjä ei kuitenkaan saa viedä jokamiehenoikeuksilla minne tahansa, vaan niiden laittaminen esimerkiksi kaupungin metsiin on luvanvaraista. Omalle pihalleen liito-oravan pönttöjä saa laittaa. Liito-oravaa voi auttaa myös säilyttämällä omalla tontillaan puustoa.

– Liito-oravien kannalta olisi hyvä, että myös omakotitalojen, rivitalojen ja kerrostalojenkin piha-alueilla kasvaisi isoja puita, Laita pohtii.

Suomessa vaarantuneeksi luokitellun liito-oravan luontaisia vihollisia ovat näädät ja petolinnut, mutta myös vapaana liikkuvat kissat ovat liito-oravalle paha uhka.

Jos arvelee havainneensa liito-oravan tai sen jätöksiä, havainnot kannattaa ilmoittaa laji.fi-palveluun. Laita kannustaa merkitsemään havaintoihin tarkan sijainnin ja lisäämään mahdollisuuksien mukaan myös valokuvia, sillä se helpottaa asiantuntijoita havaintojen varmistamisessa.