Muistatteko ensimmäiseltä Poliisit-kaudelta huudon: ”Pojat pois sieltä katolta ja vähän äkkiä!”
Ensimmäinen kausi Poliisit-sarjasta kuvattiin kesällä 2008, ja se esitettiin seuraavan vuoden alussa. Jyväskylästä siinä olivat mukana ylikonstaapeli Aki Uotila ja vanhempi rikoskonstaapeli Jonne Rinne. Sarjaa kuvattiin 14 kautta ja kesällä 2022 kuvattu kausi jää viimeiseksi. Alun perin idea sarjasta syntyi siitä, että Poliisikouluun oli vähän hakijoita. Ohjelman avulla haluttiin tuoda esiin poliisin työtä.
– Esimiehemme Tuomo Viitaniemi pyysi minut keskustelemaan, että tällainen sarja on tulossa ja sinä voisit lähteä mukaan. Vastasin, että totta kai voin, mutta on yksi ehto: saan valita kuka lähtee kaveriksi. Olimme Jonnen kanssa samassa ryhmässä, mutta ajettu vain muutamia vuoroja yhdessä. Sanoin vielä Tuomolle, että minulla on tiedossa kaveri, joka kannattaa ottaa mukaan ohjelmaan, Aki Uotila kertoo.
Jonne Rinne luuli kysyttäessä lähtevänsä mukaan Raija Pellin Poliisi-TV-ohjelmaan. Eli kuvaajat olisivat viisi minuuttia partion kyydissä.
– Emme tienneet etukäteen mitään sarjasta. Vasta kun oli kuvattu ensimmäinen tuotantokausi menimme Helsinkiin ja meille pidettiin esimerkiksi mediakoulutusta. Tuotantoyhtiöstä sanottiin, että tästä voi tulla iso juttu. Emme kumpikaan halunneet olla julkkispoliiseja ja rakentaa identiteettiä tv-sarjan pohjalta. Olimme kuvauksissa sellaisia kuin olemme, Jonne Rinne kertoo.
Kuvauksissa ei tehty kotikeikkoja eikä tilanteita, joihin liittyi kuolema. Muuten he tekivät normaalia partiotyötä.
– Totta kai tiedostimme, että työtämme kuvataan koko ajan. Se vaikuttaa jonkin verran käytökseen, vaikkei ajattele sitä jatkuvasti. Kuvaamista ei unohtanut senkään vuoksi, koska olimme vastuussa kuvaajan turvallisuudesta. Kun Väinönkadulla ammuttiin ja piti ottaa vaarallinen henkilö kiinni, vannotimme kuvaajaa, ettei hän saa poistua autosta, Aki Uotila muistelee.
Aki Uotila ja Jonne Rinne saivat sarjasta hyvää palautetta.
– Tänäkin päivänä, vaikka olen ollut jo kauan töissä Helsingissä, monet tunnistavat. Jyväskylässä oli välillä vähän maanistakin, kun ohjelma oli ollut televisiossa. Jos menimme omalla porukalla vaikkapa keskustaan, heti sanottiin, että hei sinä olet julkkispoliisi. Sain virkapostiin ihailijapostiakin. Heti sarjan alussa päätin, että en kerro mitään omasta elämästäni julkisuudessa. Sain myöhemmin pyyntöjä haastatteluihin, joissa olisin kotona vaimoni kanssa ja saisimme rahaa x-määrän. Vastasin ei kiitos, Rinne kertoo.
Olimme kuvauksissa sellaisia kuin olemme.
Jonne Rinne
Aki Uotila jatkaa, että ihmiset tunnistivat hänet ja tulivat puhumaan kadullakin.
– Mitään negatiivisia kokemuksia ei tullut kummallekaan. Sukulaisille ohjelmaan osallistuminen taisi olla isompi juttu kuin itselle.
Kaikilla ohjelmaan osallistuneilla poliiseilla ei ole yhtä hyviä kokemuksia, vaan heillä on ollut ikäviäkin kohtaamisia.
Kumpikin pitää hyvänä, että katsojat saivat kuvan siitä, millaista poliisin työ on kentällä. Rinteen ja Uotilan mukaan työnkuva on ohjelmassa liiankin suppea, sillä poliisit tekevät työtään hyvin monipuolisesti.
– Hyvä, jos ohjelma on muuttanut ihmisten käsitystä poliisin työstä. Olemme aina samanlaisia asiakkaille oli kamerat paikalla tai ei. Moni ihmetteli, että miten te jaksatte tehdä työtänne niin kärsivällisesti ja puhutte asiakkaista. He ovat meille asiakkaita. Joskus ajatellaan, että rosvot eivät tarvitse meidän palvelujamme, mutta asia on päinvastoin. Rosvoillakin on välillä hätä ja he tarvitsevat poliisin apua, Rinne kertoo.
Ohjelmissa on vuosien aikana kuultu hyvin monenlaisia keskusteluja poliisien ja ihmisten välillä.
– Ei tolkun suomalaisella tule mieleen soittaa suutaan poliisille. Ehkä se yllätti katsojat, että kuinka moni sitä tekee. Ei sekään vaikuta poliisin työhön eli räksytät tai et. Palvelu on samaa. Asiat asiana, Rinne jatkaa.
Poliisihallitus katsoi kaikki ohjelmat ennen kuin ne menivät ohjelmistoon. Uotilalla ja Rinteellä on monia hauskojakin muistoja kuvauksista.
Sukulaisille ohjelmaan osallistuminen taisi olla isompi juttu kuin itselle.
Aki Uotila
– Jyväskylän keskustassa Heikinkadulla oli poikia katolla. Huusin heille ”pojat pois sieltä katolta ja vähän äkkiä”. Siitä tuli vähän lentävä lause ja sain t-paidankin työkavereilta, jossa kehotus lukee. Se oli erikoinen keikka, kun kohtasimme hevosajoneuvon eli ravihevosen rattaat perässä, jossa ohjastaja puhalsi korkeat lukemat alkometriin. Poliisi sai kerran rysän päältä kiinni kuparivarkaat, joista minulle ilmoitettiin, että kuparivarkaat olivat virolaisia. Puhuin heille viroa ja he vastasivat venäjäksi, että eivät puhu viroa, vaan venäjää. Opiskelin silloin yliopistotutkintoon venäjää ja varkaat olivat toivottoman näköisiä, kun aloin puhua heille samaa kieltä, Jonne Rinne kertoo nauraen.
Sarjan toisella kaudella mukana ollut Rinne oli menossa selvittämään piiritystilannetta Laukaaseen. Jonossa oli viisi poliisiautoa ja Rinne oli parinsa kanssa viimeisenä.
– Sanoin kuvaajalle, että kuvaa nyt. En ole ikinä nähnyt muualla kuin poliisikoulussa viittä poliisiautoa näillä resursseilla peräkkäin hälyt päällä.
Monet poliisit näkevät säännöllisesti unia, joissa he ajavat keikkaa, ja niin näkevät Jonne ja Akikin.
– Yritän sanoa unessa, että eihän minulla ole enää edes virkamerkkiä. Tällaiset unet kertovat, että olemme viihtyneet kenttätyössä. Silti en haaveile kenttätyöhön pääsystä, Rinne sanoo. Samaa mieltä on myös Uotila.
Hyvien työkokemusten lisäksi Akin ja Jonnen työkaveruus muuttui myös ystävyydeksi. Vaikka he asuvat nyt eri puolilla Suomea, ystävyys on vahvaa.
Kun pyysin miehiä valokuvauksessa tuomaan esiin ystävyyttään, he ottivat toisiaan hartioista kiinni ja hymy on leveä, kuten kuvasta näkyy.