Entinen kansanedustaja, nykyinen hyvinvointialueen hallituksen, kaupunginvaltuuston ja kirkkovaltuuston edustaja vastaa kysymyksiin eduskuntatyöstä.
Vastasiko kansanedustajan työ odotuksiasi?
Kyllä sitä suurin piirtein tiesin mihin olin menossa. Olin toimittajana vieraillut eduskunnassa useasti ja tunsin talosta jo valmiiksi paljon ihmisiä. Ehkä uutta ja yllättävää olivat talon käyttäytymisnormit, puhuttelut ja senioriteettiperiaate. Toimittajien nopeaan sinuttelukulttuuriin tottuneena se oli asia, mihin löin pääni sujuvasti.
Oli myös totuttelemista siihen, kuinka hitaasti asiat etenevät eduskunnassa. Jotain lakiesitystä saatettiin hioa vuodenkin verran. Se tuntui välillä raskaalta. Että miksi tätä vielä jauhetaan, eikö tämä ole jo ihan selvä juttu.
Mitä kaipaat kansanedustajan työstä?
Kaipaan eduskunnasta yli puoluerajojen löytyneitä hyviä ystäviä ja keskusteluja heidän kanssaan. Myös Helsingissä asumisen mukanaan tuomaa mahdollisuutta osallistua paljon kulttuuritapahtumiin kaipaan.
Eduskunnassa oli myös aivan erinomainen henkilökunta työskentelemässä meitä edustajia varten. Esimerkiksi kaikenlainen tiedonsaanti oli järjestetty upeasti tietopalvelun ja kirjaston kautta. Jos kaipasi tietoa omien ajatuksien tueksi, teki vain pyynnön, ja tarvittava tieto kaivettiin esiin. Sitä kaipaan. Se oli upeaa.
Koulutuksen kunnianpalautus olisi tärkeä. Se, että siihen olisi varoja ja se kohtelisi tasapuolisesti kaikkia.
Mitä taas et kaipaa kansanedustajan työstä?
En kaipaa törkeitä puheita, joita tuli eduskuntatyöhön vuoden 2011 myötä. Siellä oli ihan käsittämättömiä edustajia. Sellaisia joiden puheista nousi hiukset pystyyn. Yhdestä istunnosta lähdin kesken pois, kun en kyennyt enää kuuntelemaan.
Miten näet kansanedustajan työn muuttuneen?
Ainakin ulkopuolelta tarkasteltuna näyttää siltä, että toiminta oli minun edustuskautenani muodollisempaa kuin nyt. Silloin kansanedustajina oli nykyistä enemmän pitkään mukana olleita edustajia.
Paljonko seuraat varsinaista eduskuntatyötä?
Täysistuntoa tulee katsottua lähinnä silloin, kun käsiteltävänä on jokin itselle erityisen tärkeä asia.
Minkä neuvon antaisit tuoreelle kansanedustajalle?
Työtä on ihan älytön määrä ja jossain vaiheessa on tärkeää miettiä mitä kannattaa tehdä ja mihin keskittyä. Edustajan tulee puntaroida mitkä asiat ovat sellaisia, joihin haluaa tosissaan vaikuttaa ja paneutua. En tiedä millaista työskentely on isoissa puolueissa, mutta pienissä ja keskipienissä tehtäviä ei voi oikein jakaa edustajien kesken.
Julkisuus voi myös yllättää. Joku vanhoista edustajista sanoi, että kansanedustaja on kusitolppa, johon kaikki käyvät jättämässä jälkensä. Siihen ryöpytykseen kannattaa varautua. Itse olin ollut 15 vuotta Kotimaan katsauksen sosialisoituna naamana ja tottunut saamaan palautetta. Monelle, joka ei ole ollut julkisuudessa ja joutuu jonkinlaisen ryöpytyksen kohteeksi, se voi olla aika järkyttävä paikka.
Mitä asioita toivot uusien kansanedustajien hoitavan eduskunnassa?
Olen todella huolestunut koulutuksesta ja sivistyksestä ylipäätänsä. Ennen vallitsi sivistyksen ja koulutuksen eetos, joka oli laajasti hyväksytty ja jota pidettiin kansakunnan onnena ja pelastuksena. Koulutuksen kunnianpalautus olisi tärkeä asia. Se, että siihen olisi varoja, ja se kohtelisi tasapuolisesti kaikkia. Suomi on ollut aika tasa-arvoinen maa, mutta jos nyt leikataan kamalalla tavalla, niin niillä joilla menee jo valmiiksi vähän huonosti, menee entistä huonommin.
Lähtisitkö vielä?
Pyydetty on ja myös suorastaan painostettu, mutta en halua enää mukaan. Minulla ei jäänyt mun mielestä mitään kesken. Elämä on sellaista, että on koko ajan uusia asioita. En halua samoja polkuja enää tallailemaan.