Harvoin ihminen kuulostaa ikäistään vanhemmalta kuin käyttäessään ilmaisua ”ennen vanhaan”. Tästäkin huolimatta aion nyt purnata sitä, kuinka internet oli ennen vanhaan parempi kuin nyt.
Vielä muutama vuosi sitten kalastin netistä vastauksen pulmaan kuin pulmaan nopeasti. Nyt joudun liian usein etsimään kaipaamaani tietoa loputtoman mainosvirran kätköistä hakua täsmentävillä hakusanoilla. Jos vaikka haen erään fanittamani tanskalaisen yhtyeen sivuja, tulee eteen levykauppoja, lipunmyyntitahoja ja keikkajärjestäjiä. Linkit ovat kukin eri maahan ja osa jopa ajanjaksolle, joka on jo mennyt.
Lisään hakuun termin ”official homepage” eli virallinen kotisivu, mutta olen silti nilkkoja myöten mainosten suossa. Lopulta ymmärrän siirtyä yhtyeen kotisivuille bändin Facebook-profiiliin liitetyn linkin kautta. Siellähän se keikkakalenteri on juuri sellaisena kuin toivoinkin ja Tanskan keikkoja listaten.
Ennen ei ollut näin.
Ennen ei ollut näin. Nähdäkseni netti on muuttunut enenevässä määrin markkinavoimien temmellyskentäksi viime vuosien aikana. En voi olla noitumatta ääneen, että ”eihän tämän pitäisi olla näin vaikeaa”. Vaikka hirvittää tunnustaa, kerrankin olen oikeasti sitä mieltä, että ”ennen oli parempi”.
Kurkkasin, miten nettihaun muuttumista on käsitelty suomi24.fi-sivuilla. Tältä osin netin sijaan ”rikki” ovat netin käyttäjät. Jo muutaman vastauksen jälkeen kommenttiketjussa on keskitytty asian käsittelyn sijaan solvaamaan kommentoijaa ja arvostelemaan tämän oikeinkirjoitusta.
Tiedän kyllä, että hakukoneille on mahdollista asentaa mainoskieltoja, jotka nopeuttavat myös artikkelien lukemista ja latautumista. Kielto voi kuitenkin johtaa toisenlaisiin ongelmiin. Moni taho pyörii yksinomaan mainostuloilla, ja osa sivustoista onkin reagoinut mainoskieltoihin estämällä sisällön lukemisen niiltä, jotka kieltoa käyttävät. Työnikään puolesta en halua tällaiseen seinään törmätä, joten kahlaan jatkossakin mainosten suossa.
Sanottakoon, että kielto ei myöskään ole autuaaksi tekevä asia, sillä moni sosiaalisen median alusta etsii jatkuvasti tapoja kiertää estoja. Tänään tehty mainoskielto voi olla huomenna jo historiaa.
Kokeilin seuraavana päivänä bändihakuani uudelleen. Tällä kertaa kone muisti askeleeni ja tarjosi heti yhtyeen kotisivua. Tämänkin asian suhteen purnaan, sillä se on jo kolmas asia, jonka suhteen netti on mielestäni rikki. Tarjotessaan selaajalle ensisijaisesti sisältöä, jota tämä on aiemmin käyttänyt ja josta tykännyt, netti vie pois yhteiskunnallisesta keskustelusta ja asioiden monipuolisesta tarkastelusta. Nettielämästä tulee omiin kupliin sulkeutumista ja myhäilyä itselle mieluisten asioiden äärellä.
Aivan toiseen juttuun haastattelemani Taloustutkimus Oy:n toimitusjohtaja Jari Pajunen totesi suositteluyhteiskunnan tyhmentävän ihmisiä. Jos näemme vain sisältöjä, joista jo lähtökohtaisesti pidämme, ei tietoverkko haasta meitä ja johda keskustelujen äärelle, vaan yksiselitteisesti tyhmentää. ”Piste”, kuten joskus vuosikymmeniä sitten oli tapana tokaista painotettaessa sanotun sisältöä.