Cocaine Bear on kuin Karhuherra Paddingtonin K18-versio.
Elokuvat
Cocaine Bear. Ohjaus: Elizabeth Banks.
Vuonna 1985 eräs salakuljettaja viskoi pienkoneestaan huumelastin Georgian osavaltion metsiin ennen menehtymistään laskuvarjo-onnettomuudessa. Myöhemmin alueelta löytyi kokaiinin yliannostukseen kuollut mustakarhu.
Cocaine Bear kertoo tarinan siitä, mitä olisi voinut tapahtua, jos karhu ei olisikaan kuollut.
Se on pähkähullu mutta kohtalaisen viihdyttävä musta komedia, jota säestää 1980-luvun soundtrack.
Mustakarhu kuvataan siinä narkkarina, joka on valmis tuhoamaan tieltään kaiken saadakseen seuraavan annoksensa valkoista pulveria. Addiktoituneen otson reitille osuu muun muassa turisteja, puistonvartija, villieläinasiantuntija, poliiseja ja huumeiden jäljillä olevia rikollisia.
Fysiikan laeista piittaamaton, vauhdikas ja väkivaltainen Cocaine Bear tuo mieleen Simpsoneista tutut Tikku ja Takku -animaatiot. Toisaalta siinä voi nähdä parodiaa erityisesti 1970-luvulla suosiossa olleista eläinkauhuelokuvista.
Cocaine Bear on omistettu Ray Liottalle, joka tekee itselleen tunnusomaisen roolin äkkivääränä rikollisena. Lähes vuosi sitten kuollut tähti nähdään tiettävästi vielä ainakin neljässä elokuvassa.
Suoratoisto
Laitapuolen hyökkääjä (2022). Ohjaus: Aleksi Mäkelä. Elisa Viihde.
Laitapuolen hyökkääjä pohjautuu Marko Jantusen elämään, johon on mahtunut niin menestystä kiekkokaukaloissa kuin huumeriippuvuudesta seurannut alamäki.
Elokuvan fiktiivisessä kehystarinassa asunnoton Jantunen (Severi Saarinen) pakenee velkojiaan, jotka antavat hänelle vuorokauden aikaa kuitata huumerahat. Houreiseen kujanjuoksuun tiivistyy ”Jarnan” syvin aallonpohja, jossa kaikki arvot ja mitalit ovat myytävänä.
Takaumien kautta käydään läpi kiekkouran ja siviilielämän suurimpia onnenhetkiä ja pettymyksiä. Lopulta seinä tulee vastaan niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin.
Ohjaaja Aleksi Mäkelä on tarttunut samankaltaisista ongelmista kärsineiden suomalaisjulkkisten elämään myös mäkihyppylegenda Matti Nykäsestä kertovassa Matissa (2006) ja Kari Tapion elämäntarinan tiivistävässä elokuvassa Olen suomalainen (2019).
Laitapuolen hyökkääjä kuvaa, mitä päihderiippuvuus voi tehdä persoonalle, ihmissuhteille ja työlle, mutta jääkiekosta se ei kerro juuri mitään.
Jantusen raitistuminen ja uusi elämä päihdetyöntekijänä on sen sijaan jätetty lopputeksteihin. Se on sääli, sillä kyseessä on hänen urheilusaavutuksiaan merkittävämpi suoritus.