The Fabelmans kuvaa Spielbergin näköisen pojan polkua elokuvaohjaajaksi.
Elokuvat
The Fabelmans. Ohjaus: Steven Spielberg
Steven Spielberg on käsitellyt lapsuutensa suurinta traumaa, perheen hajoamista, useissa elokuvissaan aina E.T.:stä (1982) lähtien. Siksi The Fabelmansin omaelämäkerrallinen aines tuntuu pikemminkin vanhan kertaukselta kuin suurelta paljastukselta. Silti mainintaa ”kaikkein henkilökohtaisimmasta elokuvasta” on toisteltu mediassa mantramaisesti, ja kuin kertauksen vuoksi ohjaaja muistuttaa siitä elokuvaa edeltävässä introssa.
Siinä missä Spielberg on aiemmin ”piilottanut” kokemuksiaan elokuviinsa, liittää hän nyt viittauksia elokuviinsa omaan kasvutarinaansa.
The Fabelmansin keskeinen teema on vaikea valinta kahden rakkaan väliltä. Isällä (Paul Dano) työ, äidillä (Michelle Williams) toinen mies ja Sammylla (Mateo Zoryan, myöhemmin Gabriel LaBelle) kiinnostus elokuvaan asettuvat vastakkain muun perheen odotuksien ja onnen kanssa.
Älyllinen, harkitseva ja hillitty insinööri-isä edustaa tiedettä – herkkä ja impulsiivinen, pianoa soittava äiti taidetta. Ei jää epäselväksi, kummalta Spielberg kokee perineensä kiinnostuksen teknologiaan, kummalta halun välittää tunteita.
Myös Sammyn varhaisissa elokuvaharjoitelmissa tulevat esiin ohjaajan suurimmat vahvuudet: tekninen taituruus ja kyky kertoa sadunomaisia perustarinoita.
Spielberg tunnetaan taidostaan kuvata maailmaa lapsen näkökulmasta, joten ei ole yllätys, että hän kykenee samastumaan omiin lapsuudenmuistoihinsa. Samalla hän onnistuu riisumaan helmasyntinsä, liiallisen sentimentaalisuuden, pahimmasta siirappikuorrutuksesta.
Viimeinen kohtaus on kuvitettuna anekdoottina, näyttelijävalintojaan myöten, jo se on riittävä syy katsoa The Fabelmans.
Suoratoisto
The Post. Ohjaus: Steven Spielberg. HBO Max.
Kesällä 1971 lehdistölle vuodettiin Pentagonin papereina tunnetut salaiset asiakirjat, jotka paljastivat Yhdysvaltojen johdon vuosikymmeniä jatkuneen valehtelun maansa roolista Kaakkois-Aasiassa.
Watergate-skandaalin esinäytöksenä pidetty tapaus asetti Vietnamin sotaan osallistumisen entistä kyseenalaisempaan valoon.
The Post (2017) pureutuu tapahtumien kulkuun paperit ensimmäisenä julkaisseen The Washington Postin omistajan Kay Grahamin (Meryl Streep) ja päätoimittajan Ben Bradleen (Tom Hanks) näkökulmasta.
Sisätiloihin sijoittuva dialogivetoinen elokuva korostaa vapaan lehdistön merkitystä ja tekee huomioita naisen asemasta 1970-luvun yritys- ja mediamaailmassa.
Samalla se muistuttaa, ettei Donald Trump ollut suinkaan ensimmäinen Valkoisessa talossa istunut mediavihamielinen ääliö, joka kuvitteli, että lehdistön tärkein tehtävä on palvella presidenttiä eikä tiedonvälitystä.