Sisu on saanut suomalaisittain poikkeuksellisen laajan teatterilevityksen myös Yhdysvalloissa.
Elokuvat
Sisu. Ohjaus Jalmari Helander.
Jalmari Helanderin esikoiselokuva Rare Exports (2010) oli hauska ja omaperäinen genrehybridi, jota seurannut Big Game (2014) oli selkeämmin 80- ja 90-lukujen amerikkalaisten toimintaseikkailujen perillinen. Niiden hyvästä vastaanotosta huolimatta ”Suomi-trilogian” kolmatta osaa jouduttiin odottamaan lähes vuosikymmen.
Sisu sijoittuu vuoden 1944 Lappiin, jossa kultasuonen löytänyt Aatami Korpi (Jorma Tommila) yrittää olla välittämättä miinoja ja tuhoa levittävistä natseista. Mutta kun saksalaiset vievät hänen aarteensa, keksii mies hakulleen muutakin käyttöä kuin mineraalien etsinnän.
Lähellä kultasuoneen osumista on myös Helander, joskaan ei välttämättä vielä taloudellisessa mielessä. Suomesta ei ole tullut yhtä suvereenia toimintaelokuvan taitajaa sitten Renny Harlinin. Mutta siinä missä Renny halusi valloittaa Hollywoodin ja sen jälkeen suomalaiset liimaamalla amerikkalaistuotantoihinsa viittauksia entiseen kotimaahansa, sijoittaa Helander tarinansa Suomeen ja käsittelee niissä suomalaisuuteen liittyviä myyttejä ja stereotypioita.
Helanderin kaikki kolme pitkää elokuvaa sijoittuvat Suomen Lappiin, mutta Rare Exports kuvattiin Norjassa ja Big Game Saksassa. Nyt fiktiivinen Suomi-maisema on saanut väistyä todellisten kuvauspaikkojen tieltä.
Siihen Sisun realismi jääkin. Tiivis ja suoraviivainen kostotarina rikkoo fysiikan ja todennäköisyyden lakeja niin railakkaasti, että Korkeajännitykset vaikuttavat sen rinnalla tietokirjoilta. Tämä ei ole haukku, tai jos onkin, erittäin hyväntahtoinen.
Elokuva alkaa sisu-sanan määrittelyllä, mutta lopulta sen ruumiillistumaa edustaa Korpi, joka on yhdistelmä Simo Häyhää, Ramboa ja Sergio Leonen westerneiden vaiteliasta revolverimiestä.
Helanderin luottonäyttelijä Tommila on täydellinen valinta mieheksi, jonka mieltä ja kehoa on rääkätty niin kauan, että jäljelle ovat jääneet vain viha ja selviytymisvietti. Hän on soturi, jonka arvomerkit näkyvät vain saunassa, ja joka ei yksinkertaisesti ymmärrä kuolla.
Tommila on aiemminkin näytellyt vähäpuheista miestä, mutta nyt hän on lähes mykkä. Ratkaisu on toki eduksi kansainvälisillä markkinoilla, hiljaisuutta kun ei tarvitse dubata. Saksalaiset puolestaan puhuvat englantia, mitä voi pitää genretietoisena valintana.
Dialogin vähäisyys on toisaalta pakottanut kuvallisempaan kerrontaan, ja Kjell Lagerroosin kuvaus onkin Sisun suurimpia vahvuuksia. Maininnan ansaitsevat myös tehosteet ja maskeeraaja Salla Yli-Luopa, joiden ansiosta elokuvan poikkeuksellisen hurjan väkivallan jäljet näkyvät.