"Kieli on tärkeä yhteys kotiseudulle ja sukuun"

Palokassa Jokelan koulua käyvä viidesluokkalainen Lilja Kallioinen kiirehtii tiistaisin ja torstaisin kotiinsa, ja jatkaa koulupäiväänsä kello 14.30. Silloin hän ottaa etäyhteyden pohjoiseen ja opiskelee pohjoissaamea, joka on hänen äidinkielensä.

4- ja 5-luokalla hän on ollut etäopetuksessa ja sitä ennen opetus oli luokassa. Se oli liikunnalliselle Liljalle hieman hankalaa, sillä ennen harrastuksia hänen piti ehtiä käydä kotona. Etäopetus on hänen mielestään hyvä ratkaisu.

– Nyt opetusta on 45 minuuttia iltapäivisin. Se on hyvä, sillä nyt ehdin sen jälkeen jalkapallotreeneihin, jotka alkavat yhtenäkin päivänä kello 16. Saame on minulle helppoa, koska äiti on puhunut meille koko ajan saamea. Vaikka saame on äidinkieleni, silti jotkut asiat ovat kielessä vaikeita. Kun opettelee etäopetuksessa niitä muutaman kerran, niin tajuaa, miten jokin asia menee, Lilja Kallioinen kertoo.

Myös hänen pikkusiskonsa ja -veljensä opiskelevat etänä saamea.

Lilja Kallioisen mummola on Nuorgamissa, joka on Suomen pohjoisin kylä lähellä Norjan rajaa. Pienessä kylässä on noin 200 asukasta, ja Liljan serkkuja asuu Nuorgamin lähellä.

– Siellä kaikki tuntevat toisensa ja siellä on helppo kulkea. Suurimmaksi osaksi ihmiset osaavat siellä saamea tai ainakin ymmärtävät sitä. Minulla on Norjankin puolella kaksi saamen kieltä puhuvaa kaveria. Käyn tapaamassa heitä, kun olemme Nuorgamissa.

Sitä Lilja ei ole vielä pohtinut, miten hän voi tulevaisuudessa hyödyntää pohjoissaamen taitoaan. Sitä hän pitää kuitenkin kivana, että hän voi oppitunneilla ja muutamien kavereiden kanssa jutella saameksi esimerkiksi WhatsAppissa.

Suomessa on ollut muutaman vuoden mahdollista opiskella pohjois-, inarin- ja koltansaamea etänä. Tällä hetkellä yli 70 prosenttia saamelaislapsista ja -nuorista asuu saamelaisalueen ulkopuolella.

Opetuksessa on äidinkielisten ryhmä ja toinen kakkoskielisille, joiden äidinkieli on suomi.

Liljan äiti Laura Kallioinen kävi aikoinaan koulua ja opiskeli saameksi niin paljon kuin se oli mahdollista.

– Olin kotona lasten kanssa yhteensä kymmenen vuotta suureksi osaksi kielen takia. Jos asuisimme pohjoisessa olisin ollut töissä. Olen halunnut, että lapset oppivat kotona saamen, ja että kieli siirtyy heille vahvana, Kallioinen sanoo. Hän on ammatiltaan luokanopettaja ja opettaa myös saamea.

Hänen mielestään mahdollisuus saamen etäopetukseen on erittäin tärkeää.

– Ei sen arvoa pysty edes mittaamaan. Kieli on tärkeä yhteys kotiseudulle ja sukuun sekä niihin saamelaisiin, jotka eivät puhu suomea. Olimme paljon Nuorgamissa minun ollessa lasten kanssa kotona, ja edelleenkin käymme siellä niin paljon kuin pystymme. Yhteys sinne on tosi vahva.

Laura Kallioinen on opiskellut Rovaniemellä, Oulussa ja Joensuussa. Hänen miehensä Janne Kallioinen on kotoisin Jyväskylästä, joten siksi kaupunki valikoitui perheen kotipaikaksi.

– Ensimmäiset kahdeksan vuotta täällä asuessa minulla oli kova ikävä pohjoiseen. Se ei tarkoita, että täällä olisi mitään huonoa. Kaikki mitä voidaan tehdä saameksi, teemme saameksi. Kuuntelemme esimerkiksi joululaulut saameksi, kirjaa lukiessa käännän tekstin saameksi ja kuuntelen niin paljon kuin mahdollista saamenkielistä radiota. Ompelen lapsille saamelaispukuja ja ne ovat heille tärkeitä.

Perheessä puhutaan pohjoissaamea ja Janne Kallioinen ymmärtää hyvin, mitä muut perheenjäsenet keskustelevat.

– Mieheni on sanonut, että voisimme joskus muuttaa pohjoiseen. Hänelle se on nykyään yhtä tärkeä paikka kuin meille muillekin. Minun henkinen kotini on Nuorgam. Kun ihmisellä on kokemus omista juurista, silloin hän ymmärtää, että toisillakin on.

6.2. on saamelaisten kansallispäivä.