Tikkakoskelainen Kasper Olli, 15, löysi teatterista tärkeän yhteisön ja hurahti heti näyttelemisen maailmaan.
Vielä pari vuosi sitten tikkakoskelainen Kasper Olli, 15, oli nähnyt vain muutaman teatteriesityksen. Nyt hän on esiintynyt kahdessa näytelmässä ja vetää omaa seurakunnan teatteriryhmää Tikkakoskella yhdessä toisen teatteriharrastajan, Rosalia Leppäsen, kanssa. Kuinkas tässä näin kävi?
Ollia hymyilyttää. Jotenkin se meni niin, että sukulainen vinkkasi vuonna 2021, että Teatteri Lumpero Saarijärvellä kaipasi näyttelijöitä riveihinsä ja Olli tuli ilmoittautuneeksi mukaan. Viime kesänä hän oli mukana Laukaan Kanavateatterin näytelmässä. Näyttämötoiminta imaisi Ollin mukaansa.
– Yksi juttu on teatterin yhteisöllisyys. Se on niitä teatterin hienouksia. Yhdessä tehdään ja luotetaan toisiimme.
Ollille tulee mieleen monta hauskaa kommellusta lavalta. Se, kuinka auto hajosi kesken näytöksen, kädessä olleesta kulhosta rikkoutui pohja ja popcornit levisivät lavalle, tai kuinka vastanäyttelijältä hävisivät vuorosanat mielestä.
– Lähdin korjaamaan sitä tilannetta ja en meinannut keksiä mitään sanottavaa. Siinä tuli vähän sellainen ”mitäs nyt tehdään” -fiilis, mutta siitäkin selvittiin, Olli nauraa.
Jos ihan kauheasti miettii mitä sanoo ja miten, se tekee näyttelemisestä kankeaa.
Teatteri on tullut niin vahvasti Ollin elämään, että hän suunnittelee nyt hakevansa yläkoulun jälkeen Tampereelle yhteiskoulun lukioon, jonka opintosuunnitelma sisältää ilmaisutaidon kursseja. Toinenkin vaihtoehto on. Se on liikuntapainotteinen linja Norssin lukiossa Jyväskylässä, sillä Olli pelaa jääkiekkoa Diskos U16:ssa.
Teatteriharrastus on tarttunut Ollista myös sisaruksiin. Isosisko lähti mukaan lukion teatteriryhmään ja pikkusisko osallistui Ollin vetämään kerhoon.
Mitenkäs siskon ohjaaminen onnistui? Menivätkö roolit sekaisin?
– Ei. Ihan kivasti se meni. Ajattelin häntä kerhossa yhtenä näyttelijöistä, en pikkusiskonani. Kerhon osallistujat ovat alakouluikäisiä, noin 10-vuotiaita. Me teimme syksyllä heidän kanssaan oman näytelmän, joka esitettiin sitten vanhemmille. Siitä tuli sellainen Heinähattu ja Vilttitossu -tyylinen näytelmä.
Kerho jatkuu kevätkaudella ja Olli sanoo, että mukaan otetaan mielellään uusiakin osallistujia.
Jos mietitään teatterin eri lajeja, Olli tuumaa komedian olevan hänelle se ominaisin näytelmän muoto. Mitä taas näyttelemisen metodeihin tulee, hän kokee, että roolia ei tule miettiä liikaa.
– Jos ihan kauheasti miettii mitä sanoo ja miten, se tekee näyttelemisestä kankeaa. Luontevinta tulee, kun antaa mennä.
Olli suoritti 9-luokkaan kuuluvan TET-harjoittelun Teatteri Eurooppa Neljässä. Teatterin arki ei kuulemma pelästyttänyt nuorta tekijää, vaan tuntui kivalta nähdä vähän enemmän työhön kuluvia puolia.
Olli kertoo isoisänsä Martti Ollin olleen aikoinaan mukana Teatteri Eurooppa Neljän toiminnassa – ei kuitenkaan näyttämöllä vaan pikemminkin toimintaa tukevana henkilönä.
– Osallistuin TETissä myös yhdelle teatterin maakuntakeikalle. Siinä näki hyvin miten kiertävä teatteri toimii. Aika paljon oli pakkaamista ja paikasta toiseen menoa, mutta minusta se oli kivaa, Kasper Olli sanoo hymyillen.