Trio Niskalaukauksesta koko kansan tietoisuuteen noussut 60-vuotias Rautiainen ei tunnista itseään median luomasta julkisuuskuvasta.
Pari viikkoa sitten järjestettiin Folklandia-risteily, joka täytti laivan kansanmusiikin ihmisillä. Joukossa oli myös raskaasta musiikista ja Trio Niskalaukaus -yhtyeestä tunnettu jyväskyläläinen Timo Rautiainen, jolla oli aikoinaan tapana tuumata, että ”pirukaan ei kuuntele puolta tuntia pidempään pelimannimusiikkia”.
Ei liene salaisuus, että miehen ajatukset ovat tästä vuosien varrella muuttuneet. Kymmenen vuotta sitten hän opiskeli Kaustisilla kansanmusiikkia ja on sittemmin keikkaillut ja levyttänyt muun muassa Timo Rautiainen & Ville Ojanen -folkkokoonpanon kanssa. Miehen käsivartta koristaa tatuoitu Konsta Jylhän kuva, joka se jos mikään, kertoo syvästä rakkaudesta lajiin.
Jos Rautiainen pistettäisiin valitsemaan raskaan rockin ja kansanmusiikin väliltä, valinta olisi selvä.
– Ei menisi sekuntiakaan miettimisessä. Mitenkään väheksymättä heavysoittoa, ehdottomasti valitsisin akustisen musiikin.
Rautiainen sanoo aikoinaan maalanneensa itsensä nurkkaan Trio Niskalaukauksen kanssa.
– Meillä ei siinä ollut periaatteessa paljon liikkumavaraa musiikkityylistä johtuen. Ei se enää ahdista, mutta silloin 2000-luvulla kun ekaa kertaa lopetin homman, ahdisti.
Tekemisen meininki on muuttunut bändissä vuosien saatossa. Lavalla tulee nyt naureskeltuakin, vaikka yleisöltä on tullut tästä joskus negatiivista palautetta.
Olen kyllä ollut onnellisessa asemassa töiden suhteen, että suhteutettuna siihen mitä osaa, olen korkojen kanssa saanut kaiken.
– Pitäisi olla se Suomiheavyn Hannu Karpo – aina synkkä ja vakava.
Rautiainen sanoo roolin olevan samanlainen kuin joulupukilla, opettajalla tai poliisilla. Kun sen kerran itselleen saa, se pysyy sitkeästi.
– Loppujen lopuksi olen aika kaukana median luomasta julkisuuskuvasta, joka aikoinaan Trio Niskalaukauksen riveissä syntyi. Olen tällainen laulava erityisopettaja, Rautiainen naurahtaa.
Hän sanoo Trio Niskalaukauksen jatkumisen nojaavan vahvasti bändiryhmän keskinäiseen ystävyyteen. Ilman sitä, toiminta olisi jo loppunut.
Äkkiseltään voisi ajatella, että kansanmusiikin ja heavyn esittämisessä on vissi ero. Rautiainen toteaa, että soitanta on tosiaan hyvin toisenlaista, mutta pohjimmiltaan molemmista leireistä löytyy samaa asialle omistautumista ja heimohenkeä.
– Kun olin ekaa kertaa esiintymässä Kaustisella vuonna 2010, oli hienoa seurata kuinka lavan taakse tuli lökäpöksyhiphoppareita ja vanhaa tutisevaa miestä kepin kanssa. Sitten 15 minuuttia ennen keikan alkua kaikilla on kansallispuvut päällä ja sama innostus olomuodossa. Tuska-festareilla (Tuska Open air Metal Festival) on sama meininki – pitää olla heimovaatteet päällä kun kokoonnutaan yhteen.
Rautiainen on huomannut, että kansanmusiikkiin ei törmää vahingossa – sen luokse täytyy osata hakeutua. Tämä johtuu jo siitäkin, että monet esiintymispaikat eivät kansanmuusikoita lavalleen kiinnitä. Kyse on ennakkoasenteista, jotka karisevat, kun pääsee seuraamaan keikkaa.
Kun Rautiainen osallistui ensimmäiselle Folklandia-risteilylleen, hän oli häkeltyä tarjonnan moninaisuudesta ja eri vivahteista.
– Olin, että wau onko tämä tämmöistä. En voinut hehkuttaa asiaa kenellekään siinä ympärillä, kun tajusin, että nämä kaikki muut tietää tämän. Mietin, että missäs helvetin tynnyrissä minä olen elänyt, Rautiainen nauraa.
Rautiainen täyttää 60 vuotta keskiviikkona 25.1. Ikä on tuonut mukanaan ymmärryksen siitä, että asioita ei pidä siirrellä eteenpäin.
– Mutta ei mulla mitään kovin pitkää to do -listaa ole. Olen kyllä ollut onnellisessa asemassa töiden suhteen, että suhteutettuna siihen mitä osaa, olen korkojen kanssa saanut kaiken.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus esiintyy 30.4. Jyväskylän kaupunginteatterissa akustisena kokoonpanona. Tämä ei enteile bändin siirtymistä kansanmusiikkiin.
– Myös mun oma toive on ollut, ettei lähdetä näitä kahta asiaa sotkemaan. Hevi pidetään hevinä jatkossakin, Rautiainen lupaa.