Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Laki velvoittaa kansalaisia auttamaan hädässä olevia villieläimiä

Eläinlääkäreille toimitetaan tai ilmiannetaan erityisesti loukkaantuneita jäniksiä ja lintuja.

Kun pellon reunalla kyyhöttää ontuva jänis tai pihassa räpyttelee siipirikko lintu, oikea elämänviisaus ei ole ”kyllä luonto korjaa omansa”. Kansalaisvelvollisuuksiin kuuluu nimittäin huolehtiminen apua tarvitsevista, luonnonvaraisista eläimistä.

Jyväskylän kaupungin valvontaeläinlääkäri Mikko Kananen kertoo yhteydenottoja villeistä avun tarvitsijoista tulevan kymmenkunta vuodessa. Tiheään apua ei siis haeta, ja Kananen arveleekin osan ilmoituksista menevän vapaaehtoisille tahoille, kuten Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistykselle tai luonnonvaraisten eläinten hoitoon keskittyvälle Villi Karaja Ry:lle.

– Jonkin verran luonnoneläimiä viedään myös päivystävälle pieneläinklinikalle, vaikkei klinikan päivystyssopimukseen kuulu luonnoneläinten hoitaminen, Kananen sanoo.

Eläinsuojelulain 14. pykälän mukaan avuttomassa tilassa havaittuja luonnon eläimiä on autettava. Kananen kertoo lain velvoittavan ennen kaikkea kansalaisia – viranomaisista siinä ei puhuta. Esimerkiksi pelastuslaitokset ovat linjanneet, että villieläimistä heille kuuluvat vain eläimet, jotka aiheuttavat ihmisille vaaraa tai haittaa.

– Emmehän me eläinlääkäritkään varsinaista hoitoa luonnon eläimille tarjoa, vaan kyse on kunnon arvioinnista, eli siitä ovatko eläimet kykeneviä tulemaan toimeen itsekseen.

Kananen lisää, että vuoden 2023 alkupuolella voimaan tulevaan eläinten hyvinvointilakiin tulee kuitenkin maininta, jossa todetaan kunnaneläinlääkärin velvollisuudeksi huolehtia hänen haltuunsa tuotujen luonnoneläinten lopettamisesta.

Kananen muistuttaa, että eläintä tulee auttaa, oli se sitten pihapiirissa tai lenkkipolun varrella.

– Lainpykälä sitoo havaitsijaa, eikä määritä paikkaa, jossa asia tapahtuu. Koska sitä ei voi tietää, kuinka kauan haavoittuneen eläimen kuolinprosessi vie, on tarpeetonta tuskan tuottamista jättää se kärsimään.

Joskus on vaikea tietää, kaipaako eläin apua, vai odottaako se vaikka vain emoaan. Kananen sanoo nyrkkisäännöksi, että jos aikuinen eläin ei kykene pakenemaan, on sitä syytä auttaa. Neuvoa voi kysyä valvontaeläinlääkäriltä, kunnaneläinlääkäriltä, Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistykseltä ja Villi Karaja Oy:stä.

Eniten valvontaeläinlääkäri saa ilmoituksia jäniksistä, lokeista ja pikkulinnuista. Joskus päätös eläimen kohtalosta on vaikea.

– On mietittävä sitä, mikä on tarpeetonta kärsimystä. Ihminen toimii aika helposti sen mukaan, mikä itselle tuntuu mukavalta, mutta eläin voi kokea suurta tuskaa siitä, että on itselle luonnottomassa ympäristössä ja pakeneminen sekä uhatuksi tuleminen ovat päällimmäisiä tunteita. Ratkaisun tekeminen on vaikeaa, koska enhän minä pysty olemaan sen villieläimen pään sisässä ja sanomaan, mikä sen mielestä on oikea vaihtoehto ja mikä lopun viimein on sen kokema kärsimyksen määrä, jos se otetaan hoitoon, Kananen pohtii.

Hän kertoo suhtautuvansa villieläinten hoitamiseen kriittisesti, vaikka on itsekin hoivannut nälkiintyneitä siilejä.

– Siiliä kohtaan olen armeliaampi, koska koen, että ne alkavat olla uhanalaisia eläimiä. Niiden syksyiseen ”kunnostushoitoon” (mm. ruokintaan ja nesteytykseen) näen luonnon monimuotoisuudenkin puolesta perusteita. Mutta osan mielestä mikä tahansa eläin joka tuolta löydetään, pitäisi toimittaa jonnekin eläinsairaalaan. Sitten on näitä pappoja, jotka ottavat hirvenvasoja hoitaakseen, koska se tuntuu kivalta, mutta loppujen lopuksi niistä kasvaa isoja hirviä, jotka ovat vaaraksi sekä itselleen että hoitajalleen.

Kananen lisää, että hieman omituiselta tuntuu myös se, että hoidetaan vaikka metsästettäviä kanalintuja kuntoon, jotta joku voi ne seuraavana metsästyskautena ampua.