Energiapihi puukoulu sai oppilaat sisäänsä maanantaina.
Muuramen Mäkelänmäen uuden koulun aulatilassa näyttää siltä kuin sinne olisi varastoitu kaikki maailman valo. Aurinkoisena haastattelupäivänä vasemmanpuoleisista ikkunoista näkyy Päijänne ja Riihivuoren rinteet, oikealla avautuu Muuratjärvi.
Kunnan kiinteistöpäällikkö Reijo Koivuniemi ja Puukouluksi ristityn koulun rehtori Petri Palve ovat silminnähden tyytyväisiä Anna-Liisa Tuoriniemen suunnittelemaan rakennukseen. Oppilaat tutustuivat kouluun jo ennen joululomia, mutta varsinainen opetus siellä alkoi tämän viikon maanantaina.
– Lapsetkin olivat innoissaan. Erityisen mielissään he tuntuivat olevan pehmeistä lattioista, Palve sanoo.
Lattian tekstiililaatoilla haetaan toimivaa akustiikkaa, jossa äänet eivät kaiu, mutta opettajan ääni kuuluu. Palve kertoo melun olevan yksi suurimmista opettajan työtä kuormittavista tekijöistä.
Uusi koulu on tehty työmukavuuden lisäksi pedagogisia ja ekologisia näkökohtia huomioiden. Esteettiset arvotkaan eivät selvästi ole olleet toissijaisia. Vaaleat ja puiset pinnat luovat harmonisen kokonaisuuden, johon voidaan tuoda väriä kalusteiden kautta.
Koivuniemeä ilahduttaa erityisesti maalämpöön pohjaava lämmitysjärjestelmä.
– Rakennuksen energiahyötysuhde on 86 prosenttia. Vielä ei ole lukuja verrata vanhaan kouluun, mutta voin sanoa, että tämän kulutus on murto-osa vanhasta.
Koivuniemi kertoo Swecon laitetoimittajan edustajien esitelleen rakennusta muille toimijoille eräänlaisena kruununjalokivenä.
– Tätä parempaa laitetekniikkaa ei ole missään, hän toteaa.
Koulun suunnittelun pohjaksi Muuramesta tehtiin vierailuja muiden kuntien uusiin koulurakennuksiin. Haastattelemalla koulujen henkilökuntaa saatiin arvokasta tietoa siitä mikä toimii ja mikä ei. Kaluste- ja välinehankinnoissa kuultiin erityisalojen parissa työskenteleviä pedagogeja kuten käsityön- ja kuvaamataidonopettajia.
Kouluvierailuista juontavat myös avoimen aulatilan opinportaat, jotka Muuramessa on nimetty Harjuksi.
– 15 koulusta 14:ssä oli opinportaat, Koivuniemi sanoo ja hymyilee.
Opinportaita vastapäätä on esiintymislava. Ajatuksena on, että portaat – samoin kuin koko koulun tila – voivat olla käytössä pitkin päivää.
– Meillä toimintaa on tarkoitus olla kaikkialla, Palve sanoo.
Tämä tarkoittaa sitä, että eniten ohjausta ja opettajan läsnäoloa tarvitsevat koululaiset ovat luokassa opettajan kanssa, mutta silloin kun tiivis läsnäolo ei ole pakollinen, voi koululainen löytää työskentelypaikan vaikka Muurainsaliksi nimetyltä keskusaukiolta.
Mullistavaa on sekin, että opettajilla ei ole omia luokkia vaan yhteisiin tiloihin jakaudutaan tarpeiden mukaan. Jos opettaja vaikka kokee, että tuntiin olisi hyvä mahduttaa opinnoista irrallaan olevaa aktiviteettia, hän valitsee toiminnallisen tilan, josta löytyvät puolapuut, renkaat ja köydet.
Koulun ja luokkien lopullinen käyttötapa muokkautuu yhdessä oppilaiden kanssa. Teemana on, että tiloja ei ole lukittu liiaksi tiettyyn muottiin.
Palve puhuu koulun sisällä sijaitsevista kylistä. Näillä hän viittaa alakoulun eri luokka-asteiden mukaan jakautuviin soluihin, joilla on kullakin oma sisäänkäyntinsä. Kussakin kylässä on oma keskusaulansa ja pikkunäyttämönsä.
– Tämä helpottaa opettajien ja henkilökunnan yhteistyötä kun on selvää, että nämä ihmiset tässä ympärillä ovat meidän väkeä.
Palve sanoo turvallisuuden olevan hänelle sydämenasia, ja sen näkee monessa seikassa. Sisäänkäyntien luota löytyvät turvakaapit, joihin on avaimet kaikilla koulun aikuisilla. Kaapissa on lisävaloja, ensiapuvälineitä, huomioliivit ja muuta tarpeellista silmälläpitäen monenlaisia hätätilanteita. Koulussa on myös nopea lukitusmenetelmä ja pääovet kiinni päivän aikana. Seinien massiivipuisten CLV-elementtien takia rakennukseen on myös asennettu sprinklerijärjestelmä.
Lopuksi täytyy vielä kurkata mitä löytyy Pöllöläksi ristityn oven takaa. Nimi on oppilaiden keksimä ja kyseessä on opettajanhuone tai laajemmin sanottuna henkilökunnan tilat.
– Ehkä se viittaa opettajien viisauteen, Palve sanoo ja hymyilee.