Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Miksei uudenvuodenlupaus voisi olla rajoituksen sijaan ihana, elämää juhlistava juttu?

En ole koskaan ollut kova tekemään uudenvuodenlupauksia. Kerran olen lopettanut tupakanpolton uutena vuotena, mutta aloittanut seuraavana päivänä – varsinaiseen lopetukseen kului tuosta vielä usean vuoden verran matkaa. Nyt sekin on jo esihistoriaa.

Olen pohtinut viime aikoina sitä, miksi lupaukset ovat oikeastaan aina tavalla tai toisella omaa toimintaa rajoittavia tai määrääviä itsesuggestioita. Sellaisia kuten, että "en syö herkkuja", "en juo alkoholia", "pudotan painoa" sekä "en tuhlaa rahoja turhanpäiväisyyksiin".

Miksei lupauksissa voisi olla myös elämää helpottavia vannomisia? Vaikka sellaisia, että ensi vuonna lupaan pitää enemmän lomaa, otan itselleni hemmottelupäiviä, olen ylpeä tekemisistäni, en hauku peilikuvaani ja sanon vastaan, jos minua vääryydellä mollataan.

Hyviä uudenvuodenlupauksia ovat myös nämä: Lupaan, etten aloita lauseitani pyytämällä anteeksi olemassaoloani. Lopetan itseni vertaamisen muihin. Kiinnitän enemmän huomiota elämän hyviin puoliin, negatiivisten sijaan.

Lupaan myös kokeilla jotain uutta ja tarkistaa kantani johonkin vanhaan. Ja aina kun siihen on mahdollisuus aion halata, tanssia ja nauraa.