Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Näyttely: Väriloistoa, tykkimyssyjä ja pukukulttuuria – katsaus suomenruotsalaisiin kansallispukuihin

Näyttely kertoo kansallispukutyön satavuotiaasta historiasta.

Suomenruotsalaisessa kansankulttuuriyhdistyksessä Föreningen Bragessa aloitettiin sata vuotta sitten järjestelmällinen kansallispukutyö, jonka ansiosta jokaiselle Suomen ruotsinkielisen alueen kunnalle saatiin oma kansallispuku. Juhlavuoden kunniaksi Suomen käsityön museon yhteydessä sijaitsevan Suomen kansallispukukeskuksen Kuja-näyttelytilassa nähdään näyttely Folkdräkt – Sata vuotta järjestelmällistä kansallispukutyötä.

Näyttelyssä esitellään kansallispukuja sekä mallinukkejen päällä että valokuvien kautta. Mukaan haluttiin myös pukujen syntytarinaa. Bragen kansallispukukonsultti Maria Lindén kertoo, että näyttelyssä on kaksi miesten Munsalan kansallispukua sekä kaksi versiota Munsalan naisten kansallispuvusta, monille tuttu sininen versio sekä tumma versio. Munsala on osa ruotsinkielistä Pohjanmaata.

– Munsalan kansallispuku on suosittu kauniin sinivalkoisen värityksensä ansiosta, mutta harva tietää sen olevan ruotsinkielisen alueen kansallispuku, Lindén pohtii.

Esille saatiin esimerkkejä Bragen kokoelmasta, muun muassa vanhoja tykkimyssyjä. Näyttelyssä on myös Lindénin itsensä rekonstruoima metallikirjottu tykkimyssy.

Oman osansa näyttelyä muodostavat kansallispukuharrastaja Mari Varosen ottamat valokuvat. Näyttelyyn kuvatuissa kansallispuvuissa näkyy materiaalien runsaus ja toisaalta värien kirjo. Lindén kertoo monien kansallispukujen olevan puna- tai sinivoittoisia. Poikkeuksiakin on, ja esimerkiksi Pernajan kansallispuku hehkuu sinapinkeltaisen ja vaaleanpunaisen sävyissä.

Näyttelyssä olevan aikajanan kautta kerrotaan sadan vuoden aikana tehdystä pukutyöstä. Paikalliskomiteoiden kanssa laadittiin naisen ja miehen puku jokaiselle ruotsin- ja kaksikieliselle pitäjälle. Kansallispuvut ovat uusintoja kadonneesta pukukulttuurista ja samalla elävää kulttuuriperintöä.

Lindén korostaa yhteistyön merkitystä kansallispukutyössä. Bragen apuna kansallispukujen kokoamisessa olivat alueiden paikalliset toimijat ja yksittäiset henkilöt. Yngvar Heikel (1889 – 1956) teki merkittävää kenttätutkimusta, haastatellen ihmisiä ja keräten vaatekappaleita ja kangasnäytteitä.

– Heikel oli myös ahkera valokuvaaja. Hän otti värikuvia jo 1920-luvulla, ja saimme hänen kansallispukuaiheisia valokuviaan esille näyttelyyn, Lindén sanoo.

Folkdräkt – Sata vuotta järjestelmällistä kansallispukutyötä Suomen käsityön museon Kuja 19.3.2023 asti.