Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Silmäkarkkia mahan täydeltä

Uusi Avatar on pikemmin elämys kuin elokuva.

Avatar: The Way of WaterOhjaus: James Cameron.

James Cameronin Avatar (2009) nousi nopeasti kaikkien aikojen suurimmat lipputulot keränneeksi elokuvaksi ja auttoi nostamaan 3D-elokuvat uuteen, lyhytaikaiseen suosioon.

Nyt Avatar: The Way of Water yrittää toistaa samaiset temput, mutta vaikeaa se on. Sitä katsoessa tulee mieleen, että ohjaaja-käsikirjoittaja Cameron on käyttänyt kuluneesta 13 vuodesta yhden viikonlopun käsikirjoituksen parissa ja hieronut lopun ajan käsiään teknisten innovaatioiden äärellä.

Katsojalla onkin mistä valita aina useamman kankaan JScreenX-versioon ja 4DX-näytöksiin värisevine tuoleineen ja tuoksusumuineen. Jyväskylässä on tarjolla kolme vaihtoehtoa, joista päädyin 3D HFR-versioon (48 kuvaa sekunnissa perinteisen 24 sijaan).

Olin tyystin unohtanut ensimmäisen Avatarin tapahtumat, mikä ei kokemusta haitannut. Pikemminkin se saattoi tehdä elokuvan alkupuoliskosta hivenen kiinnostavamman, sillä lopulta tarina ja teemat ovat kovin tuttuja.

Jälleen ihminen on silkkaa ahneuttaan tuhoamassa kaukaisten taivaankappaleiden ekosysteemejä ja niiden luonnon kanssa tasapainoisesti eläviä alkuperäiskansoja. Suurimpana erona aiempaan lapsellisten aikuisten rinnalle on tuotu epäkypsää nuorisoa ja viidakko vaihtunut mereen.

Juoni on kaavamainen ja suoraviivainen, ja sen jokainen käänne alustetaan tavalla, joka vie vähäisimmänkin pohjan yllätyksiltä. On suorastaan hämmästyttävää, miten vähän sisältöä yli kolmeen tuntiin saa mahtumaan.

Ilmeisesti Cameron luottaa elokuvantekijänä niin vahvasti kuviin, ettei halua tarinan vievän niiltä huomiota. Hänen vahvuutensa onkin teknisten innovaatioiden hyödyntämisessä ja kehittämisessä; Avatar: The Way of Waterissa se näkyy erityisesti vedenalaisessa motion capture -kuvauksessa.

Kun tarinassa siirrytään vihdoin pinnan alle, riutta herää henkiin. Merenalainen maailma on niin uskottavasti luotu, että tuntuu kuin katsoisi luontoelokuvaa isolta kankaalta ja varsinainen wow-efekti jää puuttumaan. Sellaisen on tarjonnut edellisen kerran Gravity (2013), joka tuplasi tähtensä elokuvateatterissa nähtynä.

Avatar: The Way of Water on kuin vuoristorata, jonka jokaisen kaarteen osaa ulkoa ja jonka vauhti on haukotuttavan hidas. Maisemat ylipitkän matkan varrella ovat kuitenkin riittävän komeat, ettei rahojaan tule vaatineeksi takaisin.