Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Jyväskylän kaupungin edustajat käsittelivät vanhempainillassa tapoja havaita, käsitellä ja ehkäistä kiusaamista.
Kortepohjan päiväkotikoululla pohdittiin keskiviikkona, mitä jokaisen aikuisen tulisi tietää kiusaamisesta. Päiväkotikoulun vanhempainyhdistys Torppis ry:n järjestämässä tilaisuudessa olivat puhumassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton edustajana Jenny Saksola ja Jyväskylän kaupungin Kasvun ja oppimisen palveluista Tiia Thil.
– Kiusaaminen ei ole yksinkertainen asia ja ilmiö. Se herättää monenlaisia tunteita ja voi nostaa vanhemmissa esiin myös omia muistoja, Saksola totesi illan alkuun.
Kun Torppiksen edustaja Saija Luontama pyysi kiusaamista omana kouluaikana todistaneita nostamaan käden ylös, jäi noin 50-päisen yleisön käsistä vain harva alas.
Moni iltaan osallistunut vanhempi koki kiusaamisen lisääntyneen viime aikoina, mutta Saksola kertoi, että kyse on myös siitä, että kiusaaminen on tullut näkyväksi puheenaiheeksi. Yksi vanhemmista nosti esiin sen, kuinka kiusaamiselle on nykyisin paljon väyliä netin ansiosta.
– Kouluterveyden kyselyt ovat pitkään näyttäneen kiusaamisen vähentymistä, mutta viime kyselyssä käyrä nousi jälleen kasvuun, Saksola sanoi.
Tilaisuudessa keskusteltiin siitä miten kiusaamisen voi havaita, miten sitä tulisi käsitellä ja miten ehkäistä. Ehkäisyn merkittäväksi tekijäksi nousi aikuisten malli hyväksyvän ja toisia kunnioittavan ilmapiirin luomisessa, sekä kiusaamistilanteisiin puuttuminen. Saksola totesi, että aikuisen tehtävä on reagoida aina näkemiinsä kiusaamistilanteisiin tuomitsemalla ne.
Usein puhutaan väliin menemisestä, mutta illan puhujat totesivat, että erityisesti nuoren voi olla vaikeaa mennä näihin tilanteisiin. Silloin hyvä tapa reagoida on ilmaista tukensa kiusaamista kokeneelle.
– Hänelle voi sanoa jälkeen päin, että ei hyväksynyt kiusaamista ja piti sitä vääränä. Tuen saaminen on todella tärkeää, Saksola kertoi.
Illassa tuotiin selvästi esiin se, kuinka kiusaaminen on aina kiusaamista, jos kohde sen näin tuntee. Nuoret menevät kiusaamistapauksia selvitettäessä helposti leikin tai vitsin taakse.
– Yksi Jyväskylän kasvatusohjaaja sanoi minulle, että heillä ei ole koulussa läppää. Se on minusta hyvä lähtökohta, Thil sanoo.
Kaikki lasten välinen kinastelu ja riitely ei kuitenkaan ole kiusaamista. Kiusaamiseksi tilanteen tekee se, että toinen on alisteisessa asemassa ja tarkoitus on vahingoittaa toista.
– Kiusaaminen on aina vallankäyttöä toiseen ihmiseen. Siinä vallitsee epätasapaino, Saksola sanoi.
Kiusaamisen voi havaita lapsen käytöksen muuttumisesta, vetäytymisestä sosiaalisissa tilanteissa, haluttomuudesta lähteä kouluun ja somaattisista oireista kuten vaikka vatsakivusta.
– Moni lapsi jättää kertomatta vanhemmilleen kiusaamisesta, sillä hän pelkää tilanteen vain pahentuvan kertomisella ja toisaalta vanhempien huolestuvan, Saksola sanoo.
Jos lapsi sanoo kaiken olevan hyvin, vaikka vanhempi aistii toisin, asiaan tulee palata ja kysyä uudelleen. Thil totesi, että on ylipäätänsä tärkeää tuoda lapselle ilmi se, että aikuinen on kiinnostunut hänen hyvinvoinnistaan.
– Kyselyistä on ilmennyt, että oppilailla on tosi suuri aikuisen nälkä eli tarve tulla kohdatuksi ja nähdyksi. Se viesti tulee kaikista kouluista, Thil sanoi.
Kiusaamistapauksissa tulee painottaa sitä, että syy ei ole koskaan uhrissa. Nuorta tulee tukea ja kuunnella, sekä antaa mahdollisuus osallistua tilanteen selvittämiseen. Kokemusta ei tule missään tilanteessa vähätellä tai kyseenalaistaa.
– On myös tärkeää, että pysyy itse rauhallisena, eikä ylireagoi. Lasta saattaa pelottaa juuri vanhemman reagointi ja hän jättää siksi asian kertomatta, Saksola sanoi.
Jos kyse on siitä, että oma lapsi kiusaa, on tärkeää tuomita kiusaaminen, ei lasta.
– Kiusaamiseen osallistuvat aivan tavalliset lapset. Takana voi olla ryhmäpainetta. Muista silloin kuunnella, mutta älä hyväksy kaikkia selityksiä. Auta lasta ymmärtämään kiusaamisen vakavuus ja se, että kiusaamisen on loputtava, Saksola sanoi.