Antti Junikka sanoo, että hanmoodo sopii lajiksi joka kulkee mukana koko iän.
Monet urheiluseurajohtajat valittavat kehnoja treeni- ja kilpailuolosuhteita, koronan jälkiä, kustannusten nousua ja harrastajien vähyyttä. Siksikin on kiva tavata Antti Junikka, 41, joka vetää muuramelaista Boreal Hanmoodo Muurame -seuraa: vuorot ovat tämän korealaisperäisen kamppailulajin seuralla täynnä, treeniolosuhteet hyvät ja harrastajat innostuneita.
Tämän kaiken voi aistia treeni-iltana Muuramen Kulttuurikeskuksessa, jossa Junikka vetää 16:n harrastajan ryhmää. Puolitoista tuntia kerrallaan.
Harrastajien ikähaitari on 11–55 vuotta. Mukana on nuoria ja vanhempia lajin aloittajia, mutta myös lajin uudelleen aloittaneita.
Muuramessa oli aikoinaan lajin harrastustoimintaa, mikä kuitenkin kuopattiin vuoden 2005 tienoilla. Nykyinen seura on perustettu syksyllä 2021 ja jäseniä on kolmisenkymmentä.
Miten näin nopea nousu ja toiminnan vakiintuminen on ollut mahdollista?
Laji ei tähtää kilpailuun.
– Ilmeisesti boreal hanmoodo on ollut virkistävä lisä paikkakunnan lajitarjontaan. Meidän etumme on lajin monipuolisuus. Tässähän on monen, pääosin korealaisen, kamppailulajin kirjo. Jos kamppailulajeista tykkää, niin tässä voi tutustua niihin monipuolisesti.
– Tässä lajissa ei myöskään varsinaisesti kilpailla kuin itseään vastaan. Laji ei tähtää kilpailuun vaan kilpaileminen kertoo siitä, miten on kehittynyt. Kävi sitten kilpailuissa tai ei, tärkeää on itsensä monipuolinen haastaminen ja kehittyminen sen ansiosta. Emme siis hae maksimaalisia kisatehoja, vaan asioita katsotaan pitkällä aikavälillä ja yksilön nykytilanteesta. Kaikki tähtää ymmärryksen kasvattamiseen, kehon ja mielen hallintaan, ennakointiin ja toimivan taidon kehittymiseen elämän mittaisella jaksolla. Siksi lajia voi harrastaa koko ikänsä, Junikka sanoo.
Tähän asti kaikki on selkeää, mutta kun yrittää uppoutua lajiin syvemmin, alkavat maallikon vaikeudet: lyöntien, potkujen, painitekniikoiden ja itsepuolustuksen lisäksi lajissa on asetekniikoita, kuten nunchakua, täyskontaktiottelua ja murskausta.
Junikkakin myöntää, että sisältöä on paljon ja aihepiirin sisäistäminen voi lajia tuntemattomalle olla vaikeaa. Mutta yritetään.
Nunchakut esimerkiksi ovat ketjukapulat, joita näkee muun muassa toimintaelokuvissa. Kovilla kapuloilla harjoitellaan aseen käsittelyä, pehmeillä myös otellaan. Nunchakun lisäksi aseina voivat olla keppi ja miekka. Treeneissä käytetään puuaseita, mutta mustalla vyöllä vyökokeessa pitää jo osata käyttää aitoa miekkaa kovan materiaalin halkaisemiseen.
Niitä kuuluisia mustia vöitä, jotka ovat budolajeista tuttuja, on kaikkiaan 10. Junikalla on boreal hanmoodon ainoa viiden danin musta vyö, myönnetty tänä syksynä. Sen hän saavutti 24 vuodessa.
Hanmoodon Suomessa perustaneella Young Sukilla on 8. danin vyö.
– Edustamassani boreal hanmoodo -tyylisuunnassa vyökokeita on neljään daniin asti. Sen jälkeen vyöt myönnetään lajin eteen tehdystä työstä. Olen vyöarvoissa pisimmälle edennyt hanmoodon perustajan opissa aloittanut suomalaissyntyinen oppilas, Junikka sanoo.
Ja ansioitahan Junikalla kamppailulajeissa on. Hän on entinen kilpailija ja maajoukkuevalmentaja, jolla on kansallisia ja kansainvälisiä mestaruuksia. Paikallistoiminnan rinnalla hän on boreal hanmoodon pääopettaja Suomessa.
Tyylisuunnalla on toimintaa 15 paikkakunnalla.