Kati Outinen kertoo Teeleidin elokuvatapahtumassa Kaurismäen filmin tekemisestä.
Näyttelijä Kati Outinen palaa perjantaina Vaajakosken vanhaan tulitikkutehtaaseen, jossa 1980-luvun lopulla kuvattiin Aki Kaurismäen elokuvaa Tulitikkutehtaan tyttö. Teeleidin järjestämässä tapahtumassa tutustutaan elokuvan kuvauspaikkoihin ja katsotaan elokuva, jonka jälkeen Outinen keskustelee yleisön kanssa elokuvan tekemisestä.
– Olen erityisen iloinen siitä, että tulitikkutehtaan kiinteistä on edelleen olemassa ja tila on annettu kulttuurin, viihteen ja ihmisten käyttöön. On kauhean hienoa säilyttää kulttuuriympäristöä, Outinen sanoo.
Tulitikkutehtaan tytön tekemisen aikaan Varassaari oli ainoa paikka, jossa elokuva voitiin kuvata autenttisessa ympäristössä. Kansantaloudelle aikoinaan merkitykselliset tikkutehtaat olivat siirtyneet Baltian maihin ja Finn-Match Oy:n tehdas Vaajakoskella oli lajinsa viimeinen.
– Tehtaalla ihana vanha rouva auttoi tutustumaan työn eri vaiheisiin. Opettelin koko tuotantoketjun läpi ja sitten ne kohdat kuvattiin, joissa en ihan kauheasti sössinyt, Outinen nauraa.
Hän muistelee hankalaa liikesarjaa, jolla täysipuinen laatikko nostettiin tarkkuutta vaatien seuraavaan tuotantovaiheeseen. Tikut olivat levitä monta kertaa lattialle, mutta lopulta työvaihe onnistui niin hyvin, että se päätyi filmiin.
Tulitikkutehtaan työntekijät olivat pääosin naisia, ja heistä käytettiin Jyvässeudulla lempinimeä myrkkyenkelit. Outinen muistaa tehtaalta rikin katkun ja ystävälliset ihmiset.
– Kaikki tulitikkutehtaan oikeat työntekijät, sekä kuvauksissa muuallakin läsnä olleet ihmiset, suhtautuivat kauhean myötämielisesti ja kannustavasti vaikka oltiin häiritsemässä heidän normaalia arkeaan ja kulkemista. Kun esimerkiksi menimme Helsingissä ratikkaan kuvaamaan, ei sitä oltu erikseen tilattu. Se vain huitaisi siihen ja me noustiin kyytiin.
Outinen sanoo, ettei moinen enää onnistuisi. Elokuvantekoon liittyy nykyisin paljon lupia ja vakuutussopimuksia.
Outinen muistelee Tulitikkutehtaan tyttöä lämmöllä.
– Ryhmä oli pieni ja kaikki seisoivat tekemisen takana. Oli innokkuutta ja tekemisen nälkää.
Kuvauskalustokin oli pieni, eikä kalliita nostureita ollut. Jos kamera piti saada ylös, kuvausryhmä kehitti käsillä olevilla materiaaleilla tarvittavat "vippaskonstit".
– Siinä oli sellainen vahva käsityön tekemisen meininki.
Outinen kokee filmin nostaneen hienosti valokeilaan naisen aseman.
– Tosi moni ja monesta kulttuurista tuleva nainen kertoi elokuvan avanneen silmät epäkohdille. Se sai kiinnittämään huomiota esimerkiksi siihen, kuinka joku satunnainen mies ei ole ota vastuuta kohtaamisesta, vaikka on siinä ollut mukana toisena osapuolena.
Moni kertoi Outiselle saaneensa suurta tyydytystä siitä, kuinka elokuvan tyttö kosti piinaajilleen.
– Fiktion keinoin on aika turvallista käydä läpi tunteita, Outinen sanoo.
Outiselle itselleen elokuva merkitsi myös kansainvälistä läpimurtoa.
– Koen, että mun maine maailmalla perustuu ennen kaikkea tuohon elokuvaan. Ihmisiä tulee edelleen ympäri maailman kiittelemään siitä elokuvasta.
61-vuotias Outinen työskentelee nykyisin Kajaanin Runoviikkojen taiteellisena johtajana ja pitää näyttelemisen ohella teatterialan koulutuksia.
– Keväälle on tulossa yksi ensemble teatterivierailu ja muutamasta tv-sarjasta käyn neuvotteluja.
Outista ilahduttaa, että teatterialalla pitkään vallinnut kupla, jossa naisille töitä riitti vain noin ikävuoteen 30 asti, on puhjennut.
– Viimeisetkin änkyrät rupeavat taipumaan siihen ajatteluun, että roolityön hyvyys ei ole iästä tai sukupuolesta kiinni vaan taidoista ja kokemuksesta.
Tulitikkutehtaan tyttö -tapahtuma toteutetaan yhteistyössä Teeleidin, Keski-Suomen Elokuvakeskuksen, Taidesaaren ja Jyväskylän Suvannon kanssa. Tapahtuma on loppuunmyyty.