Monet yhdistykseen yhteyttä ottavat uskontojen uhrit kokevat tulleensa henkisesti raiskatuksi.
Jyväskyläläiset Hanna Koli ja Risto Puumalainen ovat päätyneet hyvin eri reittejä Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n Jyväskylän vertaistukiryhmän toimintaan.
Puumalainen totesi luettuaan Raamatun perusteellisesti, että ei pysty enää jatkamaan kristittynä.
– Raamatun lukeminen teki minusta ateistin ja sillä tiellä olen. Olin jo sitä ennen kuulunut Amnesty Internationaliin, joka ei hyväksy kidutusta, ja en hyväksy edes sillä uhkailua. Helvetillä uhkailu on kidutusta ja suurin syy kirkosta eroamiseeni. En hyväksy itsevaltias-Jumalaa, kuten en muitakaan diktaattoreita, Puumalainen sanoo.
Hänellä on tapaluterilainen tausta. Äiti oli ja siskot ovat vanhoillislestadiolaisia ja Puumalaista yritettiin ”pelastaa” sille puolelle. Isä ja veli olivat tapaluterilaisia.
– Kävin lestadiolaisten seuroissakin ja pyysin anteeksi syntejä. Olen kokenut lapsuudessa ja nuoruudessa synnintuntoa, vaikka en kokenut tekeväni syntiä. Vanhempani kunnioittivat toisiaan ja eivät yrittäneet vaikuttaa toisen vakaumukseen, Risto Puumalainen kertoo.
Hanna Koli on kotoisin Tampereelta ja kasvoi uskonnollisessa baptistiperheessä. Teinivuosina hän hakeutui tutusta seurakunnasta piireihin, jotka ovat enemmän karismaattisia.
– Olin viiden vuoden ajan karismaattisissa tai uuskarismaattisissa piireissä. Olin loppuaikana mukana Out of Africa-lahkossa, jota johti Michael Howard. Olin mukana siinä 1,5 vuotta ja lähdin sieltä rajun hengellisen väkivallan seurauksena. En halunnut jättää kristinuskoa, ja halusin palata rauhallisempaan seurakuntaelämään. Opiskelin papiksi, kun hakeuduin luterilaiselle puolelle, Koli kertoo.
Hanna Koli oli hyvin aktiivinen ja täysillä mukana pienessä lahkossa. Senkin vuoksi julkinen nöyryytys järkytti häntä erityisen paljon.
– Tilanteessa oli mukana nelisenkymmentä ydinryhmän jäsentä. Minikonferenssissa johtaja nuhteli minut muiden keskellä. Olin hänen mukaansa elämässäni harhassa ja kuullut Jumalan äänen väärin. Minulle jäi epäselväksi mistä minua nuhdeltiin. Asia selvisi 13 vuotta myöhemmin, ja syy oli se, että opiskelin naisena teologiaa. Liikkeen johtaja ei sitä hyväksynyt. Olin silloin 20-vuotias ja täysillä mukana liikkeessä. Koin tulleeni henkisesti raiskatuksi. Minut leimattiin kelvottomaksi ja olin tosi lähellä itsemurhaa. Kokemuksen jälkeen minun oli pakko irrottautua ryhmästä.
Irtautuminen lahkosta tapahtui vuonna 2005 ja Hanna Koli otti viime syksynä yhteyttä UUT ry:hyn. Hän sanoo, että prosessit voivat olla todella pitkiä.
– Olen vetänyt netissä kokoontuvia Uskontojen uhrien ryhmiä ja siellä saattaa olla ihmisiä, jotka ovat lähteneet uskonnollisesta yhteisöstään edellisellä viikolla. He ovat rohkeita. Itse en aikoinaan uskaltanut mennä mukaan ryhmään, kun mietin mitä läheiseni ajattelevat asiasta.
Risto Puumalainen kertoo, että uskonnollisissa piireissä ajatellaan, että yhdistys on saatanasta, ja ei pidetä hyvänä asiana hakea apua.
– Itse en koe olevani varsinaisesti uhri. Järjen kautta ajattelen, että kaikki uskovat ovat uskontojen uhreja. Uskonnossa pitää toimia jonkun asian mukaan, jossa ei ole mitään faktaa. Uskonnot antavat monille paljon, mutta minusta on iso ongelma, että sekoitetaan fakta ja fiktio. Se on koko ihmiskunnalle turmiollista.
Risto Puumalainen liittyi kolme vuotta sitten Uskontojen uhrien tuki -yhdistykseen. Tänä vuonna hän halusi aktivoitua auttamaan. Yhdistyksen puhelin päivystää kolme kertaa viikossa kaksi tuntia.
Päivystäjiä on eri puolella Suomea ja Risto on heistä yksi aktiivinen.
– Saan kuulla liikuttavia ja järkyttäviä kohtaloita. Se tuntuu hyvältä, että soittajan olo voi helpottua paljon puhelun aikana, kun hän kertoo, miten on joutunut henkisesti raiskatuksi, Puumalainen kertoo.
Hanna Koli on ollut mukana Facebookin suljetuissa keskusteluryhmissä sekä Zoom-keskusteluissa.
– Viime keväänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, piti perustaa ryhmä, jonka aiheena oli maailmanlopun pelko. Varsinkin lahkoissa on maailmanlopulla pelottelua.
Koli korostaa, että yhdistyksessä ei arvostella esimerkiksi henkilön uskonnollista yhteisöä, vaan keskustellaan vertaisena siitä, mitä soittaja tai ryhmäläinen on kokenut.
Jyväskylän vertaisryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa Kansalaistoiminnankeskus Mataralla. Seuraava kerta on keskiviikkona 16.11. ja vuoden viimeinen 14.12. Toiminta jatkuu myös ensi vuonna.