Parturi-kampaaja Mari Lehtonen kertoo peruukin olevan nykypäivänä ennen kaikkea apuväline, vaikka toki tositv-perhe Kardashianien peruukkileikit ovat tuoneet ne myös muotiin.
Se ei ole mies eikä mikään, jos ei käytä peruukkia.
Väittämä kuulostaa vähintäänkin hullunkuriselta, mutta oli arkipäivää Suomessakin 1700-luvulla, jolloin Ranska suunnannäyttäjänä toi peruukit miesten päihin.
– Vaikka miesten hiukset tai tukkalaite ei tunnu nykypäivästä katsottuna kovin tärkeältä, merkityksettömät asiat voivat olla usein merkityksellisiä. Ajattelin, että asia on tarkisteltava, jyväskyläläinen historiantutkija-professori Kustaa H. J. Vilkuna sanoo.
Hän on kirjoittanut teoksen Liiat hiuxet – Miesten muodin kulttuurihistoria. Teos pureutuu hiuslaitteen lisäksi sen yhteiskunnalliseen merkitykseen muun muassa työllisyyden kannalta.
Peruukki oli 1700-luvulla statussymboli. Lisähiukset keikkuivat kaupunkilaisten päissä ja käyttäjinä oli miehiä käsityöläisistä herrasväen palvelijoihin ja ylimystöön.
– Peruukki ei liittynyt suoraan varallisuuteen, mutta talonpojilla sen käyttö oli ehdoton ei. Jos joku onneton talonpoika alkoi sitä käyttää, hän ei kelvannut enää valtiopäiville säätynsä edustajaksi.
Osa kasvatti peruukin sijaan pitkät hiukset ja sotilaat käyttivät myös pantamaista hiuspiiskaa.
– Jos aamulla oli iso paraati, sotilaat nukkuivat istualtaan, illalla puuteroidut peruukit päissään, Vilkuna kertoo.
Kirkko tuomitsi peruukin jumalanpilkaksi. Kielteistä asennetta tukivat juorut prostituoitujen ja kuolleiden hiuksista tehdyistä peruukeista. Näistä jälkimmäinen saattoikin pitää paikkansa, vaikka usein karvat olivat myös hevosesta tai pukista peräisin. Eksentrisin valikoi peruukikseen messinkilankaisen laitteen.
Kun Aurinkokuninkaan neuvonantajana toiminut apotti-piispa messusi peruukki päässään, muuttui ääni kirkonkelloissa. Pian peruukki keikkui kaikkien pyhien miesten kutreilla, kunnes paavi kielsi sen parinkymmenen vuoden käytön jälkeen katolilaisilta. Protestantit jatkoivat peruukkisaarnojaan ja Hollannissa peruukkia pidettiin jopa niin olennaisena osana kirkonmenoja, että saarna ei ollut kunnon saarna, jos se ei tullut peruukin alta.
– Pyhä sanoma ikään kuin jalostui peruukin kautta.
Miesten laittautuminen ei ollut 1700-luvulla moraalinen ongelma. Vilkuna arvelee, että jos siihen jollain tapaa negatiivisesti suhtauduttiin, niin korkeintaan siltä kannalta, että peruukin laitto vei aikaa ja kyseisen ajan olisi voinut valistusaikaan sopivammin käyttää vaikka lukemiseen.
– Peruukkitoiletti vei puuteroimisineen kaksi tuntia päivässä. Alun perin peruukit puuteroitiin syöpäläisiä ja hikoilua vastaan, vaikka ei se niitä estänyt.
1700-luvun Suomessa kaupunkeja oli vähän. Maaseudulla lisähiuksilla koreilivat lähinnä aateliset, papit, porvarit, kruunun virkamiehet ja sotilaat. Valtaväestölle peruukki oli niin vieras somiste, että rahvaan käyttämässä suomen kielessä ei ollut sille edes sanaa.
– 1700-luvun sanakirjassa peruukista puhutaan termein liiat hiuxet ja hiuslakki. Kun Carl Bellmanin tekstejä käännettiin suomeksi, peruukki käännettiin törömyssyksi.
Vilkuna arvelee, että Jyväskylä-Laukaan seudulla peruukkipäitä oli ehkä seitsemän. Arkikäytössä he tuskin hiuslaitetta käyttivät, mutta kokoontuessaan yhteen peruukit laitettiin ojoon.
– Onhan se herkullista ajatella tilanne, jossa nämä miehet laittautuvat innoissaan juhlakuntoon. Että juodaan viiniä ja puuteroidaan päät, Vilkuna naurahtaa.
Peruukkien valtakauden päätti Ranskan vallankumous vuonna 1789.
– Se katkaisi peruukkipäät. Peruukista tuli eliitin iljettävä tunnusmerkki, ja se jäi käyttöön vain harvoiksi virkaperuukeiksi.
Kaljuutta toki peiteltiin tämän jälkeenkin, sillä sitä pidettiin peiteltävänä sairautena.
Kustaa H. J. Vilkuna on kirjoittanut myös peruukintekijöiden elämäkertoja käsittelevän teoskokonaisuuden, joka on jo julkaistu netissä, ja kirjoittaa parhaillaan kokonaisesitystä Pohjolan peruukintekijöistä. Seuraavaksi hän sukeltaa yliopistolliseen maailmaan.
– Käsittelyyn joutuvat laiskat ja ikävät professorit. Ei kuitenkaan nykyajan sellaiset, vaan pysyn tutkimuksessani yhä 1700-luvulla, Vilkuna kertoo.