Yksi tiimi, kolme kustantamoa.
Lempilapseni on tutkimus, jonka mukaan verenpaine tasautuu nopeasti optimaaliselle tasolle ihmisen lukiessa kirjaa, Henna Santalahti sanoo.
Hän on jyväskyläläisen PS-kustannuksen toimitusjohtaja. Kustannuksen perusti vuonna 1996 Pekka Santalahti, ja tänä päivänä se työllistää 12 henkilöä.
– Isän nimen lisäksi PS:n voi katsoa merkitsevän Post Scriptumia, sillä kirjat ovat yhteiskunnallisen keskustelun jälkikirjoitus. Toinen selitys voi olla Pro Scholae eli koulun puolesta, joka sekin käy julkaisujemme teemaan. Meille käy mikä selitys tahansa, Santalahti naurahtaa.
PS-kustannus on erikoistunut opetus- ja kasvatusalan sekä sosiaali- ja terveysalan ammattikirjallisuuteen. Sen syksyn nimikkeihin kuuluvat esimerkiksi teokset Kaveritaidot varhaiskasvatuksessa ja Piilovoimia –Adhd-opas lapsille.
Kun kustannukselle tarjottiin joitakin vuosia sitten julkaistavaksi yleisemmän psykologian kirjoja, perustettiin aputoiminimi Tuuma.
– PS-kustannus oli tässä vaiheessa vakiinnuttanut profiilinsa ammattikirjallisuuden julkaisijana, emmekä halunneet sekoittaa brändiä. Myöhemmin kun päätimme kustantaa kasvatussisältöisiä lastenkirjoja, perustettiin myös toinen aputoiminimi Kumma.
PS-viestintä Oy on siis yritys, jonka alla toimii kolme kustantamoa, PS-kustannus, Tuuma ja Kumma. Santalahti sanoo, että toiminnan eriyttämistä kummasteltiin aluksi, mutta päätös on selkeyttänyt sekä firman sisäistä toimintaa, että estänyt sisältöjen sekoittumisen asiakkaiden mielissä.
PS-kustannuksella on ammatillisia kirjakerhoja luotsaava sisaryritys Funtor oy. Se jakelee ammattikirjoja esimerkiksi opettajille ja terveysalan työntekijöille.
– Ammatillisten kirjojen julkaisu ei olisi kannattavaa yksinomaan kirjakauppamyynnillä, markkinointipäällikkö Anne Luoma-aho kertoo.
Ammattilaiset eivät siis tulisi ostaneeksi alansa tietokirjallisuutta hyllystä, mutta kun se lähetetään automaattisesti kotiin, moni ostaa mielellään työalaansa syventäviä teoksia.
Santalahti arvioi, että ilman kirjakerhojakelua PS-kustannuksen julkaisumäärä tippuisi viidennekseen.
– Suomessa ei ylipäätänsä tehtäisi ammatillista kirjallisuutta nykyisessä määrin, ellei olisi suoraa kanavaa jonka kautta kirjoja myydään.
Santalahti ja Luoma-aho sanovat kirja-alan elävän jatkuvan muutoksen tilassa.
– Minusta näkymät ovat tosi positiiviset, mutta on vaikea nähdä missä suhteessa mikäkin kirjan tekninen puoli alkaa ottaa tuulta alleen. Suomessa äänikirjan nousu on ollut tosi, tosi nopea, mutta me uskomme vielä painettuunkin kirjaan, Santalahti sanoo.
Painetun kirjan kustannustoimittaminen eroaa jonkin verran äänikirjasta, mutta vastaanottajan kannalta eroa ei ole. Pohjatyö esimerkiksi tekstinhuollon ja sisällön idean kirkastamisen suhteen ovat molemmissa samaa. Luoma-aho muistuttaa, että kaikki hyvät painetut kirjat eivät toimi äänikirjoina ja toisinpäin. Ammatti- ja tietokirjallisuudessa äänikirjojen kysyntä ei ole yhtä vahvaa kuin fiktion puolella.
Palataan vielä alussa mainittuun rauhoittumiseen.
– Lukemisen tärkeydestä erityisesti nuorella iällä puhutaan paljon. Me pyrimme siihen, että kaikki ihmiset ottaisivat kirjan käteen, PS-kustannuksen tiedottaja Suvi Skantz sanoo.
Santalahti kertoo hyödyntävänsä lukemisen rauhoittavaa puolta lastensa kanssa. Se toimii kuulemma kuin salamanisku.
– Ihmisille tulisi saada tietoa, että tässä hektisessä maailmassa on olemassa tosi lähellä ja huokeassa muodossa nautittava rauhoittava lääke eli kirjallisuus, Santalahti sanoo.
Skantz lisää vielä, että jos fyysisen kirjan lukeminen tuntuu vieraalta, äänikirja voi olla väylä takaisin lukemisen pariin.