Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Nainen joka halusi viihdyttää

Kikka-elokuvassa onnistuneinta ovat näyttelijäohjaus ja -suoritukset.

Kikka!

Ohjaus: Anna Paavilainen.

Kirsi Sirénistä (o.s. Viilonen) on tehty vuoden 2017 jälkeen näytelmä, kuunnelma ja elämäkerta. Niinpä Anna Paavilaisen ohjaama elokuva ei tarjoa Kikkana paremmin tunnetun esiintyjän elämäntarinaan juuri muuta uutta kuin eri median.

Kikkaa on pidetty niin miesten rakentamana tuotteena kuin feministisenä sankarina. Elokuva ei painota kumpaakaan näkemystä vaan pyrkii valottamaan ihmistä ilmiön takana. Näkökulmaksi on valittu Pia Temisevään löyhästi pohjautuvan Kikan ystävän ja managerin Paulan (Elina Leeve) kokemukset.

Matka tamperelaisesta kosmetiikkamyyjästä levymyyntilistojen kärkeen ja julkisuuden valokeilaan kerrotaan Kikan uran ja elämän käännekotiin keskittyen. Ongelma on näin toteutetuille elämäkertaelokuville tyypillinen: tapahtumakuluille, joiden seuraukset ovat katsojan tiedossa, on vaikea rakentaa jännitettä.

Naista alentavaa ilmapiiriä kuvataan dramatisoidulla toisinnolla surullisenkuuluisasta Sabatti-ohjelmasta, jossa Tapani Raitti vähätteli tökerösti Kikkaa Irwin Goodmanin ja yleisön suosiollisella avustuksella.

Sara Melleri on sisäistänyt Kikan esiintymisisille olennaisen kehonkielen, joka oli sekoitus viattomuutta ja avointa flirttiä, ilman lipsumista drag queen -esitysten kaltaiseen maneerien liioitteluun. Melleri onnistuu myös traagisia piirteitä saavana naisena julkikuvan taustalla.

Samaa imitaation ylittävää tarkkuutta on myös ”Ile” (Aku Hirviniemi) ja ”Junnu” Vainiossa (Martti Suosalo), vaikka etenkin ensin mainitussa olisi ollut Hirviniemen esittämänä aineksia vuoden sketsihahmoksi.

SUORATOISTO

Köysi.

Ohjaus: Alfred Hitchcock.

Yle Areena.

Alfred Hitchcockin Köysi (1948) sijoittuu ylelliseen manhattanilaiseen kerrostalohuoneistoon, jossa kaksi yli-ihmisoppiin hurahtanutta opiskelijaa (John Dall, Farley Granger) viettää irvokkaita juhlia, joihin he ovat kutsuneet murhaamansa opiskelijatoverinsa vanhemmat ja kihlatun sekä entisen opettajansa (James Stewart). Vieraiden tietämättä uhrin ruumis makaa matka-arkussa keskellä illanviettoa.

Köysi on jännityksen mestarin ensimmäinen värielokuva ja hänen kokeellisin ohjauksensa. Myös Pelastusvene (1944) ja Takaikkuna (1954) ovat rajatun tilan trillereitä, mutta Köydestä tekee erityisen sen pyrkimys yhden oton illuusioon.

10-minuuttisten filmikelojen vaatimat leikkaukset on onnistuttu piilottamaan kohtuullisen hyvin lähikuvien avulla.

Katsojalle näkymättömämpi mutta koko työryhmältä enemmän vaatinut rajoite oli kuitenkin suuren ja raskaasti liikuteltavan kameran edellyttämä tarkka koreografia.

Reaaliaikaisuuden vaikutelmaan rikkovat vain ikkunasta näkyvä hämärtyvä ja lopulta pimenevä pilvenpiirtäjien siluetti sekä muutamat ns. perinteiset leikkaukset.