Jyväskyläläinen tanssiryhmä Hana osallistuu K-popin epävirallisiin SM-kisoihin ja treenaa ohjelmaansa joka keskiviikko Jyväskylän keskustassa.
Jyväskylän keskustan Postin takaa kantautuu musiikkia ja rytmikkäitä askelia. Sitten musiikki katkeaa ja joku antaa neuvoja. Käsien pitäisi liikkua vasemmalle ja rytmityksen synkronoitua paremmin.
Ohjeistaja on 18-vuotias Noora Hakkarainen. Hänen lisäkseen paikalla ovat Inka Lehtonen 16, Armi Karjalainen 14, Emma Hietala 14, Iris Koskinen 14 ja Silja Sulkunen 15. He harjoittelevat viikoittain Postitalon takapihalla K-pop tanssia. Tavoitteena on osallistua lajin epävirallisiin SM-kisoihin. K-Pop Dance Cover Competition järjestetään Helsingissä 29.10.
– Tanssiryhmiä tulee yhteensä 58 ja 19 pääsee finaaliin, Hakkarainen kertoo.
– Tanssijoita on noin 360, Lehtonen lisää.
Mutta mitä on K-pop coverdance? Tanssijat kertovat sen nojaavan eteläkorealaisiin popyhtyeisiin ja heidän koreografioihinsa. Tansseihin ei siis tehdä omia tanssiliikkeitä, vaan tarkoitus on jäljitellä tarkasti idolien liikkeitä, jokaista yksityiskohtaa myöten. Yhdessä kappaleessa voi olla mukana tanssilajeja laidasta laitaan – vaikka street dancesta jazziin.
– Koreografiat ovat ammattitanssijoiden tekemiä, joten ne ovat usein haastaviakin. Mitä yksinkertaisempi tanssi on, sitä enemmän siinä on yksityiskohtia, Hakkarainen sanoo.
Tämä voi kuulostaa nurinkuriselta, mutta Hakkarainen selittää, että hidas- ja nopeatempoisessa tanssissa voi olla yhtä paljon yksityiskohtia, mutta hittaassa ne täytyy käydä tarkemmin läpi, sillä ne erottuvat paremmin tanssin hitauden takia.
Tanssiryhmän nimi on Hana. Se on koreaa ja tarkoittaa ”yksi”. Sana viittaa siihen, että tanssiryhmä on uniikki.
Hakkarainen perusti ryhmän kaksi vuotta sitten. Jyväskylässä toimii kaksi muutakin K-pop tanssiporukkaa, mutta Hana on näistä ainoa, joka treenaa kadulla. Syitä tähän on kaksi. Ensinnäkin tanssisalit ovat maksullisia ja toiseksi satunnaisten ohikulkijoiden silmien alla treenaaminen totuttaa esiintymään yleisölle.
– Se poistaa jännitystä, Hakkarainen sanoo.
– Mutta kyllä me treenataan sisälläkin. Meillä on kaksi treeniä viikossa. Keskiviikkoisin täällä ja perjantaisin Veturitalleilla, Hietala kertoo.
Ryhmä valitsee kappaleet äänestämällä. Nyt työn alla on Dreamcatcher-tyttöbändin kappale. Tanssi perustuu niin vahvasti artistien matkimiseen, että tanssiosuuksistakin puhutaan kokoonpanon jäsenten nimillä. Joku tanssii Gahyeonin osuuden, toinen taas on astunut vaikka Yoohyeonin rooliin.
K-popilla on pitkä historia, mutta omaksi erityiseksi genrekseen ja ilmiökseen se on muotoutunut 1990-luvun alusta lähtien. K-pop on tunnettu erityisen omistautuvista faneista ja näitä löytyy paljon myös Suomesta. Tästä kertoo myös tanssiryhmien alati kasvava määrä. Viime vuonna tanssikisaan osallistuvien ryhmien määrä on melkein kaksinkertaistunut vuodessa. Kasvu ei selity yksinomaan koronalla.
Hanalaisten mielestä K-popista tekee erityisen, pitkälle mietityt lyriikat ja teemat, jotka saattavat toistua albumilta toiselle.
– Tanssissa parasta on ryhmähenki ja se, että kaikilla on sama kiinnostuksen kohde. Yhdessä kehittyminen on kanssa hienoa, Hietala sanoo.
Karjalainen komppaa sanomalla toimintaa inspiroivaksi.
– Tähän ei myöskään kyllästy kun K-pop ryhmiä ja tansseja tulee koko ajan lisää, Lehtonen sanoo.
Sitten puhuminen saa riittää ja kolmen tunnit treenit alkaa. Ulkona on vain viitisen astetta lämmintä ja seisoskellessa tulee kylmä – treenatessa pikemminkin kuuma.
Kisabiisi on jo pitkälle valmis. Lopusta puuttuu pieni pätkä ja yksityiskohtia pitää hioa, mutta Noora Hakkarainen on luottavainen ryhmän tasoon.
– Viime vuonna osallistuttiin sillä ajatuksella, että mennään kokeilemaan. Nyt on treenattu tavoitteellisesti, hän sanoo.
Katso video Hanan katutreeneistä SJL.fi verkosta.